United States or Vatican City ? Vote for the TOP Country of the Week !
Pettymystä ilmausi Tapanin kasvoille. Katseensa siirtyi Topiaasta ja hänen toimistaan Korsijärvelle, kulki sieltä takasin yhteiseen lepikkömaahan ja soreaan petäjikköön. "Minä luulin sinun ostaneen jotakin Helalle." Tapanin sanat menivät Topiaan toisesta korvasta sisään, toisesta ulos. Arpakirjasta hän vaan luki: "Tee viisaasti tai tuhmasti, edestäsi löydät."
Nyt alkoi hän valittaa päälakeansa kipeäksi. Helka kävi vielä kastelemassa nenäliinansa ja hauteli sillä Simon päälakea. Nyt tointui Simo ihka selväksi ja rupesi kiitoksiansa jakelemaan Helalle, kun herätti hänen kuoleman unesta, jota hän varmaankin ilman Helan avutta olisi jäänyt ijäksi nukkumaan. Tämä hänen pitempi haastelemisensa vaikutti kumminkin hänen terveyteensä masentavasti.
Renki ja piika tulivat Helalle ja torpan miehelle avuksi ja yhdessä he sitte kantoivat Simon omaan sänkyynsä. Pitkästä matkustuksesta kylmässä ilmassa oli sairas taas tullut paljon huonommaksi, ett'ei jaksanut puhuakaan mitään. Torpan isäntä kertoi Helalle kaikki, miten Simolle oli käynyt.
Nykäsi kengät jalastaan penkin alle ja turkkirasun päältään pisti hän ovenpieliseen naulaan. Saatuaan piippunysänsä savuamaan, rupesi hän lattialle tehdylle tilalleen vatsallensa. Siinä taas Matille lensi monenlaisia ajatuksia mieleen. "Mitä jos nyt olisi koettaa puhua Helalle siitä purkamisasiasta. Nyt olis' sopiva tilaisuus, kun hän on aivan yksinään.
Ei Simo antanut kotonaan paljon mitään selvää kaupastaan, vaikka Helka oli häneltä monesti kysynytkin. Oli vaan sanonut Helalle: "Mitä sinä aina utelet, miten minun kauppani onnistuu, enpäs minä utele sinun asioistasi." Siihen se Helkakin sitte jätti utelemisensa ja arveli: "mikäs niillä kaupoilla ... hyvästihän ne menevät."
Hyvää huomenta niille saa sanoa, niin turkille ja saappaille kuin kellollekin. Pitikö asia salata kotiväeltä? Ei. Ilmi se kerran kuitenkin tulee. Topias haki puodista paperia ja rupesi kirjoittamaan kirjettä Helalle.
Johannan haaveellisissa silmissä oli verraton riemu. Hän tarttui Topiasta paksuun peukaloon kiinni. "Onko hän niin onnellinen? Sano!" "On, on. Onnellinen on sulhasesi." "Huomenna on kihlajaisemme." "Tule sitte, kultanen!" He kävelivät puolittain kiirehtimättä. Topias lupasi kirjoittaa Helalle, että jättää kaupunkiintulonsa tuonnemmaksi, häiksi.
Oikeinpa itkussa silmin äiti selitteli tyttärelleen avioliiton tärkeyttä ja varoitti häntä kevytmielisestä miehelään menosta. Hän ehdotti, että otettaisiin Helalle mies kotiin. Sellainen käytökseltään siivoksi tunnettu mies, mikä olisi Helasta mieluinen. Mutia siitä ehdotuksesta ei ollut apua. Helka oli päätöksensä tehnyt. Hän tahtoi tulla itse emännäksi, eikä jäädä kotiin muiden käden alle.
Tämä kaikki tuli niin äkkiä Helalle, että hän ei osannut päästää sanaakaan suustansa. Hän seisoi peränurkan ikkunan vieressä liikahtamatta, kuin taideniekan veistämä kipsikuva, luoden silmänsä lattiaan ja näpistellen punaista esiliinaansa. Silloinpa rupesivat kosiomiehetkin virkansa toimitukseen ja alkoivat ladella kaikenlaista makeaa, jota kuunnellessa olisi vesi suuhun tullut kelle tahansa.
Vaikka syksyinen päivä oli kaunis ja vilpoisa ja vaikka ei Topiaalle matkalla sattunut kynnenvertaakaan vastoinkäymistä, unhotti hän kuitenkin sanoa tavanmukaiset kaupunginterveiset sekä Helalle, jonka ohi ajoi kaivon tykönä, että Tapanille, joka tuli häntä vastaanottamaan, hevosta riisumaan ja tavaroita sisään auttamaan.