United States or Russia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tuo mies tuossa pitelee joustaan kuin linnunpelätys. Pingoita, pingoita kyynärä täyteen! Kas, kas! hiiri! Vait! vait! Tuo paistujuuston palanen on siihen mainiota. Tuossa on rautakintaani; siitä ottelen jättiläisenkin kanssa. Tapparat tänne! O, hyvin lennät, lintuseni! Pilkkaan, pilkkaan! Hih. hei! Tunnussana! EDGAR. Makea meirami. LEAR. Eteenpäin mars! GLOSTER. Tuon äänen tunnen. LEAR. Haa!
Lauvantai-iltana näet vasta tulivat joen alle juuri kun tukkilaisten huuto »kello soi!» levisi pitkin jokivartta, kulki mies mieheltä ja raikui metsä sen kulkiessa. »Tukkipoika se lautallansa, se on hyvin sorja. Hei juu ma laulan vaan, se on hyvin sorja! Eipä hänen tarvitse olla talonpojan orja. Heijuu ma laulan vaan, talonpojan orja.»
Hei! huusi toinen ja kiversi siroja, lyhyiksi leikattuja viiksiään. Kaunis matka? Viimeinen kysymys oli Antin vaimolle tarkoitettu, kuten uudistettu, äskeistäkin vielä kunnioittavampi ja kohteliaampi hatunkohotus todisti. Rouva vastasi siihen vain ystävällisesti päätään nyykäyttelemällä.
Ensimmäiseksi ystävyyden osoitteeksi annan Teille tämän sikarilaatikon". Tommi oli maajas sikareille kuin vuohi suolalle. "Kiitoksia, kiitoksia," lausui hän ja kiirehti tupaan. "Leena, Leena! Lahvartin Risto on ostanut talon perinnöksi! Hän on par'aikaa pihalla ja antoi minulle laatikon sikareja. Hei vaan! nyt saan taas hyviä kautsuja vetää!"
Tuo punainen, höyryävä hirviö paiskautui myöskin veteen ja näytti pärskyen ja kohisten lähtevän häntä takaa ajamaan. Nyt karmivat kylmät väreet todellakin Mustin selkäpiitä. Hän vilkaisi kuitenkin vielä taakseen, tullen nyt vaaran koko suuruudesta täysin vakuutetuksi. Eihän se ollut enää kuin muutaman sylen päässä. Nyt, nyt, nyt se päästi jo riemuhuudon: No, hei Musti!
Nummisuutarin mökkiin en kanssas tule, en askeltakaan sua seuraa enään. Hei, Kristo! Mihen kulkee ties? KRISTO. Kuokkimaan Eskon häitä; perässä tulee nuoria muitakin. MIKKO. Tässä on puhemies! KRISTO. Missä sulhainen? MIKKO. Metsässä tuossa! KRISTO. Entäs nuori-muori, se entinen Karrin Kreeta? MIKKO. Miehensä sylissä! KRISTO. Soo-oh! He ovat rakkaita, tulisia.
Hei, hei! eihän ollakkaan, luulen minä, Vantaan rautapruukissa tuolla. Te hälläkät, tietäkäät että puu on kallista kalua; ja sanokaapas mitä sitten poltetaan, koska metsä loppuu. Variksen-varpujako? Niin, niin tässä kyllä on käypä, ellei kukin ajoissa eteensä katso. Sillä vähempikin täällä piisaa tälle syntiselle ruumishaaskalle, piisaa mar' joutilaille lapsivekamillekin.
Hei, rakkopillit Mustan Donald'in! Hei, pillit sekä liput Kaikk' Inverlochyn kentäll' on.
Elämänlanka ja palsami kasvaa Mantan ikkunalla. Hei, Hallin Janne se helistää niitä herrain kulkusia, Pappilan Manta se kuuntelee ja vinkuvan luuli sian. Hei, Hallin Janne se helistää ja vieno on Jannen vaski. Pappilan Manta se purtilohon piimävelliä laski. Hallin Janne se hoilottaa, että »tule sinä tyttö rekeen!» Pappilan Manta se purtilon pistää Hallin Jannen eteen.
Aina siitä saakka kuin olin sinun luonasi ylähällä, soi alinomaa korvissani, missä ikinä mä vaan seison, taikka liikun, tuo kaunis laulunuotti kellopelissä: 'Hei kaunihilta kuuluu, ja suloiselta soi'". Niinpä Lentsin sydämmessäkin nyt soi niin suloisesti ja kauniisti.