United States or Burundi ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ja ei sorra mua suru hautahain: sala-onneen liikaan ma kuolen vain. Pannahinen. Kuin hylkiö, öinen varas käyt iloon empien, salaa, vaikk' on suviaikasi paras ja aurinko kirkkainna palaa. Yli päilyvän lahden pinnan soi onnea karjain kellot ja siintävät riemuna rinnan kylän kaukaisen tanhuat, pellot.
En tiedä, ehkä nähnyt unta lien, vain yksin vaeltanut maailmalla, kuin käyn nyt kujaa tämän korpitien ma haaveksien miellä hallaisalla; mut sentään hautahain tuon tunnon vien: ei ollut olentos kuin syksyn kuudan, vaan olit kuin tuo musta kukka muudan.
Kentiesi matkan pääss' yks' armahin Suo tiestä uupuneelle suojan lauhan, Kentiesi vanhuus mulle takaisin Luo lapsen unelmat ja entis-rauhan. Kun kyyryksissä, sauva nojanain, Sen huoneen nään, miss' surut eivät jäydä, Iloisna silloin mielin hautahain, Kuin lasna muinen kehtohoni, käydä. Ystävän kuoltua. Katoova siis oli suloinen Tuo huoli; Hyväili kuin suvi-tuulonen Ja kuoli. Oi sulo-unta!