United States or Armenia ? Vote for the TOP Country of the Week !


Pian pojat haukkasivat aamiaista, minkä jälkeen heti lähdettiin seuraamaan ilveksen jälkiä. Kuljettiin poikki rämeiden ja kankaiden, yli kivien ja kantojen, halki vuorien ja laaksojen, kunnes tuli selvä päivä. Silloin otusten jäljet näkyivät menevän pienen lammen poikki, jonka toisella rannalla kohosi jyrkkä, lehtorinteinen vuori.

Yleisö oli sangen vähälukuinen. Joku epäilyttävän näköinen, tummapintainen, vilkassilmäinen miespöytye. Eräs hakkaileva pariskunta, nainen jo museokelpoinen. Kaksi ajuria, jotka halulla haukkasivat lämmintä makkaraansa. Vihdoin yksi poliisi, joka myöskin oli pistäytynyt kadulta tänne virkistäytymään. Poliisin läsnäolo rauhoitti suuresti Johannesta.

Tytöt tulivatkin nauraen ja istua liemahtivat herran sivulle rahille suu sievässä mytyssä. Sitten herra katsoi Moosekseen ja Mattiin, kun he suun täydeltä haukkasivat juustoleipää, ja sanoi: »No nyt minäkin jo osaan.

He joivat kiireesti suklaansa, haukkasivat muutaman suuntäyden äsken mainituita maissikakkuja, kuivia ja kovia kuin nahkaa, mutta välttämättömästi kuuluvia kaikkiin meksikolaisiin aterioihin, sekä hiipivät sen perästä äänettöminä korralin ulkopuolelle. Pedroa vaivasi suurempi malttamattomuus päästä matkalle, kuin asianlaita vaatikaan.

»Sinä raukka et ole moneen päivään saanut muuta kuin tyhjää piippuasi imeäVimpari jakoi lapsille leivän puolikkaasta ja äidille aiotusta palasta nipisti itselleen pariksi suupalaksi ja lopun pani arkkuun takaisin. Lapset menivät taas pilttuuseen auringon paistamalle paikalle ja siinä mittailivat leipäpalojaan ja katselivat ja pyörittelivät niitä käsissään, ennen kuin haukkasivat aluksikaan.

Vähän nukahdettua aamupuoleen, nousivat mummo ja Elsa puoliunisina ylös, haukkasivat suurusta ja varustausivat lähtemään. Käsirattaille nostettiin Elsan arkku ja nyt työntämään uutta ja outoa tulevaisuutta kohden. Matka ei ollut pitää, sillä maisteri asui hyvin lähellä ainoastaan toisessa korttelissa, ja oli siinä talossa tasainen pihamaa.

Saint-Omerissa puhalluttivat he hevosiansa ohjakset kädessä, ikävien kohtausten pelossa, ja haukkasivat kadulla seisten palasen ruokaa, jonka jälkeen he lähtivät.

Mistä te saitte? tiedusti kateellinen Saku, mutta ei ollut nyt aika selittelyihin. Pojat katkoivat leipäkimpaleet kukin itsellensä, voitelivat voita leivälle sormellansa, haukkasivat lihamurikasta vuoron perään, ja Vesakin kehui nyt: Voi miten makeata leipää...! Entäs onko pappa ollut teillä, Saku? Ei... Mutta se on sanonut, jotta kun hän löytää niin hän ottaa harjaksista, oli vastaus.