United States or Niue ? Vote for the TOP Country of the Week !


Sen miehen seuraa on sinun myöskin vältettävä, jos aijot meillä palvella! Julia purskahti nyt itkuun, mennen palvelijain kammariin. Siellä istui hän kauvan harmitellen sitä kun herrasväkikin oli alkanut löytää yhä enempi sanomisen syytä hänen seurustelussaan Aarnion kanssa.

Arvasin heti, että se on liian vähän! Suomalaiskonna tulee kalliimmaksi kuin luulinkaan, mutta täytyy pitää häntä hyvällä tuulella, hän voi vaikuttaa toisiin! mietti hattujen asiamies harmitellen, ja veti esille, nyt toki hiukan enemmän kursaillen, toisen setelitukon.

Mieluista se olisi ollut toisellekin. Mutta kun se, joka paikkakunnalla hinnat määräsi, oli kirkonkylän kauppias, täytyi Klitsin harmitellen edelleen pitää vanhoja hintoja, jollei tahtonut kokonansa ostajiansa menettää.

Kreivitär käski minun luoksensa ollaksemme yhdessä sinun kanssasi erään vierailevan saarnamiehen kokouksessa sanoi Selenin hymyillen vaan huulillaan. Kyllä olin kuuntelemassa, vaan minua inhoitti ja minä läksin pois, sanoi Nehljudof vihaisesti, harmitellen sitä, että Selenin oli kääntänyt puheen toisaalle. No miksi niin, inhoitti?

Entisen tuttavuuden sijaan hän tervehtiessään teki useita harppauksia vetäen jalkansa yhteen ja kopsahutteli kantapäät toisiansa vasten, sekä katseli rohkeasti ja omituisen tottuneesti hymyillen Helenan silmiin, ja pudistaessaan Helenan kättä sanoi kohteliaita tervehdyssanoja. "Kuinka hyvin hän on kasvatettu!" ajatteli Helena itsekseen vähän harmitellen.

Ukko kävi uteliaaksi, tarttui käteeni ja talutti minun asuntoonsa, harmitellen kansalaistensa tarpeettoman pelvon tähden, kun he lähtivät käpälämäkeen ensimmäiset vieraat kasvot nähdessään, ikäänkuin olisi pyrstötähti heidän eteensä pöllähtänyt. Tultuani huoneeseen pyysin minä heti lasillisen raikasta vettä sammuttaakseni janoani.

Aamiaisen korvissa ne lopetettiinkin ja Sutinen sanoi kuolleista kuin harmitellen: Siellä ne nyt ovat lapsirukat ... ja siellä he poloiset pysyvät tuomiopäivään asti... Aamiaisen aikana oli Antti Juhanan mökki väkeä täynnä. Koko yön valvonut, väsynyt naarausväki oli kahvilla. Samalla olivat tavallansa molempien poikien hautajaiset.

Niskassa ne tekevät samoin ja olen minä siellä sekavin tuntein, sekä ihastellen että harmitellen, istunut tuntikausia rannalla vapa toimetonna vierelläni, odotellen hyppäyksiä ja sitä seuraavia posahduksia veden sileään pintaan, kun vesi pärskähtää ilmaan niinkuin siihen olisi pudonnut meteori taivaasta.

"Niin oli, se on juuri oikein sanottu!" sanoi Lehtolan emäntä harmitellen. "Mutta hänkin luuli, että hyvät päivät riittäisivät aina. Mutta tulipa sitte takauksien maksuja y.m. suorituksia, ja komea elämä veti myös osansa. Hänkään ei ajatellut tulevaisuutta, ei katsonut eteensä! Kyllä sinä, Loviisa, olet perinyt vähän isäsi luonnetta." "Mitäpä sitte," sanoi Loviisa närkästyen.

Tykyttävin sydämmin, milloin suuttuen Damiin, milloin säälien häntä ja hänen kovaa onneaan, milloin harmitellen, että hän on taas täällä, milloin taas jälleen moittien itseään tuommoisesta ajatuksesta ainoata veljeänsä kohtaan, kulki Avojalka kedon poikki laakson kautta Moosbrunnin metsään päin. Sysi-Matin luokse mennessä ei voinut eksyä tieltä, jospa olisi polulta poikennutkin.