United States or Cambodia ? Vote for the TOP Country of the Week !


»Hamren ja maaherran tietystiVildhagen ja Fonn katsoivat toisiinsa. Björnholt huomasi ja käsitti heti sen katseen. »Muuten kaikki yhteisen asian hyväksi. Jos haluttaisiin kirkollismielistä ?» »Sitä minä juuri tahdoin teroittaaFonn sanoi ja nousi ylös. »Se oli minunkin asiani tänne tänäänyhtyi Vildhagen ja otti hattunsa. »Hyvä! Hyväksytty. Siis: järkähtämättömään liittoon »

Eräänä aamuna nähtiin työmiesten parvittain kuljeksivan kaupungin katuja ja kokoontuvan Hamren talon edustalle. Odotettiin melskeitä, ehkä murhapolttoa; mutta eivät he kuitenkaan sitä tehneet. Työmiehet viheltelivät käsiinsä, laskivat leikkiä muutamien ohikulkevain tukkukauppiain kustannuksella, mutta erosivat sitten rauhassa.

»Rakas ystävä, ollaan totisia. Oletko sinä nähnyt Hamren esittävän maljaa? No hyvä. Oletko sinä semmoisissa juhlallisissa tilaisuuksissa katsellut hänen nenäänsä? Et. Se on paha se, täytyy aina tehdä havaintoja. Minä sanon, että semmoisessa maassa, kuin tämä meidän, on ministerissä tärkeintä nenä. Sen täytyy olla juhlallisen; ministerillä täytyy olla taipumusta viralliseen mimiikkiin.

Hamren nenä on aivan ministerin nenä. Ystäväiseni, anna hänen noudattaa kutsumustaan.» »Sinä lasket leikkiä!» »Niin, mitäs tässä muutakaan kannattaisi tehdä? Mitä hittoja te tahdotte? Mihin esimerkiksi sinä Pietari voit päästä? Tahdotko sinä kansanjohtajaksi tai ministeriksi?» »Minäkö? Jumala varjelkoon!» »No.

Hän puhui Jumalan hyvyydestä. Mistä kaikesta meidän tuli häntä kiittää, häntä, joka antaa meille elämän, ravinnon, vaatteet, kaiken hyvän ! Knut väkisinkin muisti papin ruoasta ja viinistä lämpimänä notkuvan pöydän ääressä Hamren maatilalla kiittämässä isäntää juuri samalla äänellä »kaikista näistä Herran lahjoista, joita me niin runsaasti olemme nauttineet». Hän katsoi pitkin kirkkoa.

Tässä kääntyi hän Hamren puoleen ajatteleppas Hamren itsensä puoleen ja kysyi häneltä, oliko hän koskaan arvellut käyttäessään työmiehiä omaksi hyödykseen niin paljon, kuin hän omatta vaaratta saattoi? Eikö hän ollut käyttänyt omistusoikeuttaan kalastuspaikkoihin pitääkseen kalanhintaa alhaisena?

Kaikkialla puhuttiin siitä, mutta aivan hiljaan, vain kuiskaten oli kuin seikkaa kovasti mainitsemalla olisi kapina herätetty. Hamren työmiehissä oli vaarallinen kiihtymys vallalla, kerrottiin. Hän oli taas äskettäin eroittanut osan heistä ja alentanut toisten palkkaa. Työmiehet uhkasivat tehdä työlakon. Elettiin muutamia päiviä epävarmoina. Sitten se tuli; miina räjähti.

Ei kauvan kestänyt, ennen kuin Holt anasti Hamren paikan ja nyt hän ryhtyi uudistuksiin. Uusia katuja kivettiin, kaupunkiin hankittiin parempi valaistus, uusi vesijohto ja uudet likaviemärit, ja satamassa tehtiin suuria töitä. Hän perusti uuden höyrylaivayhtiön vuonokulkua varten ja uuden pankin, ja kaikki, mitä hän pani toimeen, menestyi. Hänen kelvollisuutensa oli kestänyt koetuksensa.

»Hän sanoi aikovansa puhua Hamren kanssa; olihan se asia, joka koski koko seurakuntaa, kirkkoa j.n.e. »Minä tartuin hänen käteensä. Minä kiitin häntä sydämmellisesti ja vakuutin vielä kerran, että tässä asiassa hän saisi koko kaupungin puolelleen. »Ja sitten minä riensin kuin salama konsulin luo ilmoittamaan hänelle, että hänellä on kirkollinen asema.

Holt sai varman jalansijan muutamilla kallisarvoisista saarista ja sillä oli vanhain yksinvaltius saatettu horjumaan. Hän lähetti myöskin sukkelia asiamiehiään pitkin rannikkoa tekemään suurempia tarjouksia kuin hänen kilpailijansa. Muutamien vuosien perästä oli hänen kalakauppansa lähinnä suurin kaupungissa Hamren oli ja pysyi ensimmäisenä.