United States or Serbia ? Vote for the TOP Country of the Week !
»Mutta se koe», toisti tohtori Hammerfield kärsimättömästi. »Jättäkää esipuheet sikseen. Antakaa meille se, mitä olemme niin kauan etsineet, totuuden koetin. Antakaa se meille, ja me tulemme jumalien kaltaisiksi.»
Ernest oli näet sattumalta tullut valinneeksi merkillisen todellisen esimerkin, tohtori Hammerfield kun oli ollut vähällä saada surmansa suuressa maanjäristyksessä jouduttuaan kaatuvan savupiipun alle. Kaikki purskahtivat raikuvaan nauruun. Suuri maanjäristys v. 1906 j. Kr., joka hävitti San Franciscon. »No niin», sanoi Ernest, kun nauru taukosi, »esittäkääpä vastaväitteenne».
»Te siis erotatte vilpittömyyden totuudesta?» kysyi Ernest äkkiä. Tohtori Hammerfield veti syvään henkeä ja sai sanotuksi: »Paraskin meistä saattaa erehtyä, nuori mies, paraskin meistä.» Ernestin esiintymistapa muuttui siinä tuokiossa. »Hyvä on», hän sanoi, »ja suokaa minun sanoa ensiksikin, että olette kaikki erehtyneet. Te ette tiedä mitään työväenluokasta, ette yhtään mitään.
»Teidän väitteenne ovat jokseenkin epämääräisiä», keskeytti tohtori Hammerfield. »Lausukaapa täsmällisesti, mitä te tarkoitatte sanoessanne meitä metafyysikoiksi.» »Minä sanon teitä metafyysikoiksi sen tähden, että te järkeilette metafyysillisesti», jatkoi Ernest. »Teidän ajatustapanne on vastakkainen tieteelliselle ajatustavalle. Teidän päätelmiltänne puuttuu pitäväisyys.
Hän katsahti verkalleen ympärilleen, ja minä näin naurun väreet hänen silmissään. »Minulta puuttuu tottumusta jumaluusopilliseen väittelyyn», hän alkoi ja pysähtyi sitten ikäänkuin epäillen ja arkaillen. »Jatkakaa vain», he kehoittivat, ja tohtori Hammerfield sanoi: »Me emme kammo totuutta, missä muodossa se esitettäneenkin, jos se vain on vilpitöntä.»
Vieraiden mentyä isäni heittäytyi tuoliin ja nauroi sydämensä pohjasta. En koskaan ollut nähnyt hänen nauravan niin makeasti äitini kuoleman jälkeen. »Panenpa veikkaa, että tohtori Hammerfield ei ole eläessään tavannut sellaista vastusta.
»Jumalan kiitos, ettemme ole tiedemiehiä», mutisi tohtori Hammerfield hyvillään. »Mitä te sitten olette?» kysyi Ernest. »Filosofeja.» »Siinä sitä ollaan.» Ernest nauroi. »Te olette livistäneet pois todelliselta ja lujalta maaperältä ja lehahtaneet ilmaan, nimittäen lentokonettanne tuolla nimellä. Olkaa hyvä ja laskeutukaa alas selittämään, mitä te oikeastaan tarkoitatte filosofialla.»
Mutta minä olen varma, että te tulette maan päälle ruoka-aikoina tai kun tapahtuu maanjäristys. Vai eikö teillä ole mitään käsitystä maanjäristyksestä ettekö välitä lainkaan siitä, että henkiruumiiseenne saattaa sattua henkinen tiilikivi?» Siinä tuokiossa ja aivan tietämättään tohtori Hammerfield huitaisi kätensä päälaelleen, missä hiusten alla oli arpi.
Ja että hän ajeli partansa veitsellä, joka todellakin vastasi tarkoitustaan.» »Mutta nuohan ovat aineellisia asioita», huudahti tohtori Hammerfield. »Metafysiikka käsittelee hengen ilmiöitä.» »Ja nekö pitävät paikkansa hengen maailmassa?» kysäisi Ernest leppoisasti. Toinen nyökäytti päätään.
Huomattava opettaja kristillisen ajanlaskun yhdeksännentoista vuosisadan lopulla ja 20:nnen alkupuolella. Hän oli Stanfordin yliopiston rehtori. »Ohoo!» huudahti tohtori Hammerfield. »Te ette ole ottanut lukuun piispa Berkeleyta. Hänen kysymyksiinsä ei ole vielä koskaan pystytty vastaamaan.» »Jaloin kaikista metafyysikoista», nauroi Ernest. »Mutta teidän esimerkkinne on onnettomasti valittu.