United States or El Salvador ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Mikä nyt tulee neuvoksi näiden valtion halkojen kanssa, kun minä en kykene metsään?" arveli Jakke eräänä kertana alakuloisesti. "Meidän täytyy ottaa poikanen avuksemme", tuumaili emäntä. "Mitäs semmoiselle työlle poikanen voi; tarvitseisi kaksikin aikaista miestä, semminkin kun tänä talvena olisivat menneenvuotiset halotkin ajettavat rautatiepysäkille", perusteli isäntä.
Niin menee syksy ja talvi Sakrikselta ... milloin haeskellessa työtä ... ja välistä sitä löytäen: räätälöimistä, halkojen pilkkomista taikka pieniä remontteja huviloissa.
»No no, sittenpähän näet.» Ella rupesi etsimään nurkista ja ryysyläjistä vaatteitansa. Suuren penkoamisen perästä hän löysikin vihdoin takin puuloukosta halkojen alta. Seisoessaan ja odottaessaan Ellaa katseli Grönberg ympärilleen ja virkahti aivan kuin sivumennen: »Talossa ei ole puutetta.» »Ostettiin rukiita tässä...» sanoi Ella. »Keneltä isäntä sai ostaa rukiita?»
"Joutilaina," matki Pekkolainen, "ovat vaan niin komeiksi paisuneet tähän-aikaan, etteivät viitsi tehdä työtä ollenkaan kohtuus palkoilla." "No antakaa vaan halkojen hakkuuta, niin hakkaan teille kyllä kuudenkymmenen pennin palkasta sylen!" "Ei meidän nyt tarvita halkoja." "Jotain muuta työtä sitten." "Kuulithan sinä jo kun minä sanoin, ettei minulla nyt ole mitään työtä antaa."
Niin se on teidän puolelta vielä kylmää, mutta vähästä sen sanotaan rakkaudenkin syttyvän niinkuin syttyvät nuokin puut siinä uunissa... Kas sitä, nythän se jo rupeaa hulmuamaan. Niinpä hulmutkoon sitten. Se kieltoa, mikä minusta, sanoi Martta ja pyörähti vikkelästi ulos, kun näki halkojen pesässä syttyvän palamaan. Se on totta, että mielellään niitä näkee noita tämän talon tyttäriä askareissaan.
Puolat punoittivat, kärpässienet hohtivat ja kaadetut, kuivettuneet männyn ha'ot, jotka halkojen hakkuusta olivat jääneet, punertelivat päivän paisteessa, kunnes näiden takana kulovalkean polttama maa levisi kamalassa, synkässä, kolkossa muodossaan.
"Mihin työhön minun huomenna pitää mennä?" kysyi taas Jaakko. "Halkojen vetoon". "Ovatkos häkit reilassa?" "Kylläpä ne taitavat olla kesä-reilassa", vastasi isäntä. Sen enempää ei Jaakko odottanut. Päätäpahkaa meni hän ulos, haki sieltä kärryhäkki-resuja ja tuoda nujuutti ne tupaan. Sutii, sitte niitä parantamaan.
Näinkö kiität minua siitä lempeydestä, jota olen teille osoittanut? Alituisesti rakennat sinä riitaa täällä linnassa. Toissa päivänä soitit suutasi, kun et muka saanut tarpeeksi suopaa pesuusi, eilen otit väkisin lampaan raajan minun omasta keittiöstäni, ja tänään rähiset taas halkojen vuoksi. Varo itseäsi, Lucia, minun kärsivällisyyteni alkaa loppua!
Miten kerrassaan mitättömistä syistä todellakin alkavat useimmittain ne riidat, jotka horjuttavat ihan rakkauden perustuksia ja musertavat sen hennon ja arkaluontoisen rakennuksen! Myöhästynyt tai hieman onnistumaton päivällinen, revitty sanomalehti, halkojen tai saippuan tuhlaus, säretty lautanen!
Niin, ottakaa meidät tuonne kuorman päälle, emme me paljoa paina. Hän seisahutti ja katseli meitä hymyillen. Ettäkö te sitten pysyisitte siellä? Kyllä me pysymme. No, nouskaahan koetteeksi. Ylös kapusimme yks' kaks', ja tyytyväisinä kökötimme korkeudessamme, halkojen päällä. Taivas, kuinka se oli hauskaa! Ajammeko näin kaupungin läpi? Ajamme. Voi, mutta uskallammeko? kysyi Anna.