United States or Panama ? Vote for the TOP Country of the Week !
Majavia olemme saaneet viisi, ja kaksi näätää olemme ampuneet, mutta nyt tulee kyllä toinen juttu, kun sinä Rakin kanssa olet tullut kotiin. Olisipa nyt hengissä sinun vanha Rakkisi, voisimme jakautua eri ryhmiksi, mutta nyt saamme kulkea yhdessä. Ei hätää mitään. Meillä on kolme pyssyä. Sepä vasta on oikea jyskyttäjä se pyssy, jonka Hakkarainen meille osti. Katsohan!" "Oletko koetellut sitä?"
"Terve tultuasi tänne, Hakkarainen, kyllä tarvitset lepoa ja hoitoa, sen olet näköinenkin, ja onpa vaikea ymmärtää, kuinka olet kyennyt kulkemaan tänne tämän pitkän matkan. Onhan ruumiistasi yläpuoli ja käsivarret sekä kädet melkein yhtenä ainoana haavana." "Niin, kyllähän Ekshäradin miehet tarkoittivat hyvää ja aikoivat minut vangita, mutta eipä se onnistunut.
Mutta Hakkarainen olikin kaikkialla tunnettu rohkeudestaan ja tavattomista ruumiinvoimistaan. Juteltiin vieläkin suomalaisten suhteesta ruotsalaisiin, mutta ei voitu päättää mitään, ennen kuin oli saatu varma tieto siitä, oliko mitään perää siinä puheessa, jota ruotsalaiset levittelivät, että heillä muka oli oikeus tappaa suomalaiset ja polttaa heidän talonsa.
"Niin, me pohjoiskulman suomalaiset elämme sovussa keskenämme ja olemme tarpeeksi voimakkaat tekemään omat päätöksemme laiksi!" Hakkarainen hypähti taas pystyyn. "Te pohjoiskulman suomalaiset!" ähähti hän kiukkuisesti, mutta vaikeni ja istuutui jälleen ja virkkoi: "Niinpä niin, ehkä se kyllä olisi hyväkin, jokin esivaltahan olla pitää.
Vanha Pekkalainen kertoi heidän kuulleen, miten suomalaiset menettelivät epärehellisesti ja väkivaltaisesti, niin että ärsyttivät ruotsalaisia, ja nyt oli aikomus saada suomalaiset taivutetuiksi suurempaan varovaisuuteen ruotsalaisia kohtaan sekä muutenkin pysymään laissa ja oikeudessa ja keskenään yksimielisinä. "Laissa ja oikeudessa, niinkö sanot!" virkkoi Hakkarainen hypähtäen pystyyn!
Hakkarainen on vielä vapaana, sen he kyllä vielä aikanaan tuntevat nahassaan. Toimita, että saan kylpeä, niin kyllä minusta vielä mies tulee. Mutta mitä väkeä sinulla on luonasi! Tuon miehen, joka on Gransjön tienoilta, kyllä tunnen, mutta entäs nuo toiset? Vai niin", lisäsi hän, kun Pekkalainen oli ilmoittanut, keitä he olivat, "olenpa kuullut heistä jo ennenkin.
Kuningatar on tuominnut Ekshäradin talolliset rakentamaan Hakkaraisen talon uudelleen ja elättämään sekä hänet eitä hänen vaimonsa, kunnes talo tulee valmiiksi ja hän on saanut korjata viljaa, ja heidän vallesmanninsa hän on tuominnut antamaan Hakkaraiselle asunnon ja suojeluksen. Voit arvata, miten Hakkarainen siitä ylpeili.
Hakkarainen virkkoi: "Jos olet Pekkalainen, niin sano! Minä etsin häntä ja luulen osanneeni oikeaan." "Niin olen", vastasi Pekkalainen nousten. "Miten voin sinua auttaa?" "Auttaa minua! En minä apua hae. Kyllä autan itseni vastedes niinkuin tähänkin asti. Nyt vain tahtoisin lainata sinulta vaatteita, sillä aion mennä kuninkaan puheille. Näethän, minkä näköinen olen", jatkoi hän.
"Kuuluukos mitään uutisia?" "Eipä ole kuulunut mitään." "Onko teistä kukaan käynyt Antin luona?" "Ei ole tullut käydyksi." "Mutta onhan teillä kaksi pyssyä?" "Niinpä tosiaankin! Pietari Hakkarainen kävi täällä ja jätti pyssyn sinulle annettavaksi, sanoi paljon kiitoksia ja käski sanoa sinulle terveisiä ja mainita, ettei meillä kuningasta olekaan, vaan kuningatar, joka on oikein herttaisen hyvä.
Suomalaisten piti vielä ahkeraan antaa tietoja toisilleen ja tiedustella huolellisesti, varustautuivatko ruotsalaiset hyökkäykseen. Sitten erottiin. Hakkarainen ja Pekka jäivät taloon. Pekka vei pian Pekkalaisen erilleen ja pyysi tätä soutamaan virran poikki. Siellä yksinäisyydessä Pekka hänelle ilmoitti Matin salaisuuden ja pyysi Pekkalaisen neuvoa.