United States or Slovakia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mut airoilla mies on nuori, hän huokaa, hän haaveksii. Hän vihdoin vienosti virkkaa: Ah, neiti de la Gardie! Te tuntenut ettekö koskaan elon kaihoa kauniimman, ikävää elon seesteisemmän kuin kummuilla pohjolan? Teill' eikö mielessä soinut sävel outojen maiden ois, ahot kangastuneet, miss' Atis Camillan kohdata vois?
Sen möyhyn ja pauhinan jälkeen, johon korva useampina päivinä peräkkäin oli tottunut, tuntui kaikkialla niin äärettömän hiljaiselta, että yksin tähkäpäätkin näyttivät jotain kuuntelevan. Jos ilta olisi ollut lämmin ja ihana, olisi sanottu, että luonto uinailee ja haaveksii suloisessa rauhassa, ihanata!
Hän polttaa hienoimpata Havannaa ja silmin seuraa savukiehkuroita, näin milloin pyörylöitä puhaltaa ja milloin huviksensa rikkoo noita. Hän haaveksii ja katse harhailee ja sulaa kauvas kaihon autereeksi; hän varmaan tehdä jotain aikonee, mut vielä saa ei sitä päättäneeksi.
Rob syventyy vanhaan arkkitehtuuriin ja muihin kummallisuuksiin, piirustaen jos jonkinlaisia koukeroita. Marian ajatukset taas kiertelevät vierashuoneessa, budoaarissa, porsliinikaapissa ja makuuhuoneen komeroissa. Rob haaveksii oikeata aatelishovia. äiti taas puolustaa liinakaappia ja kylpyhuoneita ynnä muuta semmoista.
Mä tunnen sääliä Ja enemmän mä tunnen kuumuutta Ja tuskaa sanatonta rinnassani, Nähdessäni tuon vaimon vaikeroivan Viel' enemmän! mun täytyy tunnustaa Sen taivahalle tunnen lempeä, Suloista rakkautta Ah! Mut kauaks jo Uskalsin harpata. Nuo haaveksii Molemmat niinkuin toista maailmaa Tavottaen. Mut edell' ehtiä Mun täytyy suuren kuninkaani luo Totuuden maahan. Kävelee yhä aatoksissaan.
Marian ajatukset taas ovat kiintyneet porsliinikaappiin, vaatekomeroihin ja ruokakomeroihin; hän haaveksii makuuhuonetta alakertaan, sillä kuten kaikki naiset meidän päivinämme pelkää hän rappusia, eikä luule jaksavansa nousta yläkertaan kuin pari kertaa viikossa.
Tyttönen on herännyt, hän haaveksii, edessänsä kynttilän pätkä, joka yhdellä pöydän kulmalla sammumistansa tekee. Eikä käsittää voi, mitä hirvittävää ja sydäntä särkevää ilmaantuu tämän seitsen-vuotisen olennon kasvoissa, jotka ovat vakavat ja surkastuneet kuin täysi-kasvuisen naisen kasvot. Hän on istuutunut arkun kannelle, joka on hänen makuupaikkansa.
Niin luonto nukkuu kuni lapsonen, mi onnen untaan uinuu herttahinta, ja tuskin kuulee hengitystä sen, on otsa puhdas sekä tyyni rinta. Ei vielä leivon suvilaulut soi, ei virrat vuolaat syökse kuohumalla, mut keväästä jo urvut unelmoi ja kesä haaveksii jo hangen alla.
Antero aikoo papiksi, virkkoi välskäri; ja sentähden haaveksii hän rovasteista ja paaveista. Kolme polvea peräkkäin, niin siitä tulee suuria sotaherroja ja valtiomiehiä; kuusi polvea peräkkäin, ja siitä tulee mahtavia ruhtinaita, kuninkaita ja keisareita... Bernadotte ja Napoleon! Nyt minä jo tiedän sen! huudahti Anna Sofia ja löi käsiään yhteen niin, että useita puolukoita pyöri maahan.
Hän neuvotteli Ofelian kanssa, jota hän katsoi toiseksi äidikseen, ja he sopivat yhdessä toimimaan niin, että isä päästäisi Tuomon vapaaksi. "Mikähän tuolla lapsella taaskin on?" sanoi herra Clare eräänä iltana serkulleen. Hän ajattelee ja haaveksii aina niin itsekseen, kuin olisi jotakin joka tekee häntä levottomaksi." "Siltä se näyttää ihan selvään," myönsi Ofelia viekkaasti.
Päivän Sana