United States or Venezuela ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kun hän, tuo tottunut puhuja, sopertaen ja epävarmasti ilmoitti Gabriellelle uutisen kihlauksestaan, kohtasi häntä tulinen, toivoton vastustus, jonka lapsellinen kiihkeys kuitenkin antoi hänelle aihetta, voittamaan nuoren tytön, muistuttamalla häntä velvollisuuksistaan tyttärenä ja nuhtelemalla häntä itsensä hillitsemisen puutteesta.
"Ei se ole vaarallista", vastasi Gabrielle mielistelevällä hymyilyllä, joka suuresti erosi jurosta katseesta, joka äsken oli hänen kasvoillaan, "en milloinkaan kylmety, olen karaistu kaikkea kylmää vastaan." "Mutta ottakaa toki tämä", jatkoi valtiomies, ojentaen Gabriellelle villahuivin, "sallikaa minun..." "Tuhansia kiitoksia! Mutta olisitte sentään voinut antaa minulle vähän kauniimman huivin.
Hän muisti että työmiehillä oli kokous siellä tänä iltana, ja hänet valtasi satunnainen, vastustamaton halu päästä mukaan. Hän hypähti paikaltaan ja antoi ajajan seisahuttaa. "Tulen heti jälestä." sanoi hän Gabriellelle hypätessään vaunuista, sulki oven ja antoi ajajalle lähtömerkin, "hyvästi, muutamaksi hetkeksi." Sitten hän kiiruhti mäkeä ylös kirjastoon. Mutta ovi oli suljettu.
Kun he kahdentoista aikana saapuivat kotiin ja vaunut pysähtyivät Säboholmin portille, auttoi Robert ensin kreivitärtä astumaan alas, joka, lausuttuaan lyhyen, synkän kiitoksen, heti kiirehti ylös portaita, sanomatta kenellekään hyvää yötä. Sen jälkeen kääntyi Robert ja ojensi kätensä Gabriellelle.
Louisella oli aina «niin kauhean paljon tekemistä kotona». Saara ei välittänyt muusta kuin harpustansa ja laulustansa, Leonore ei ollut terve ja Gabriellelle oli enimmäkseen joko liian viileätä tai likaista, milloin kävi liian kova tuuli, milloin hän taasen ei ollut kävelytuulella. Eeva sitä vastoin oli aina «tuulella» ja Petrea aina valmis lähtemään mimmoisellekin retkelle tahansa.
Vaan hän ei ollut huomaavinaankaan epäsointua, joka oli hänen korvaansa kohdannut; hän vaan pari kertaa kädellään pyyhkäisi otsaansa, ikäänkuin poistaakseen tuskallisia ajatuksia, sanoi lyhyesti hyvää yötä Gabriellelle ja meni sitten omaan huoneesensa ajattelemaan seuraavan päivän saarnaa.
Mitenkä hän nimi- ja syntymäpäivinä oli antanut Gabriellelle kalliita lahjoja, ja lopuksi epäili hetkisen lausuessaan tätä viimeistä kohtaa ansioluettelossaan, mutta sitten lisäsi hän senkin olihan hänen omaisuutensa ehkä pelastanut isän vararikosta ja siis myöskin Gabriellen köyhyydestä ja puutteesta?
«Kun olen poissa», sairas lausui hiljaa ja katkonaisesti, «niin ilmoita se varovaisesti Gabriellelle! Hän on niin hellä, ja hän ei ole vahva.
Heti kun ensimmäinen virsi oli laulettu, tuli kolme naista varovaisesti hiipien käytävää pitkin ja istuivat sitten penkkiin, joka oli Gabriellen takana. "Rouva Aurell ja neidit Aurell", kuiskasi rouva Stork, joka piti velvollisuutenaan ilmoittaa Gabriellelle kaikkien etevämpien henkilöiden tuloa.
Mutta vierashuoneessa, jonne Gabriellen arvonsa tähden täytyi jäädä, oli sen sijaan kahta jäykempää. Keskustelut olivat kyllä vilkkaita, mutta ne eivät yleensä ulottuneet muuta kuin kahteen henkilöön ja koskivat asioita ja oloja, jotka olivat Gabriellelle kerrassaan outoja ja joita ei kukaan liioin hänelle selvittänyt.