United States or Jamaica ? Vote for the TOP Country of the Week !
Henrik punastui, mutta peitti sen siihen, että rupesi molemmin käsin hieromaan tomua kasvoistaan ja sanomaan, että hirveätä on istua näin kauan junassa. Hetken aikaa vaitioltuaan Uuno rupesi jälleen tiedustamaan Gabrielista. Eikö hän jo suorittanut jotain pannututkintoa, vai mikä se oli? kysyi hän. Niin niin, mutta katsos niitä on kaksi tutkintoa, ja toisessa hän ei tainnut läpäistä.
Jänis lähestyikin samassa, mutta kiersi kauempaa Gabrielista. Ja nyt sen huomasi myöskin väijyvä pyssymies, kun se oli jo melkein ohitse. Hätääntyneenä hän hyppäsi ympäri koko käänteen ja rupesi taisteluun edessä olevan kuusenoksan kanssa, johon pyssy ja rillinauha kaikeksi onnettomuudeksi takertui. Kun hän vihdoin olisi ollut selvä tähtäämään, ei jänistä näkynyt.
Pyytäköön, ja ellei saa, ampukoon, mutta älköön uhatko, sanoi Uuno ylpeästi. Ei yksikään gentlemanni olisi noin menetellyt. Uunon varma esiintyminen vaikutti, että kaikki ehdottomastikin rupesivat kallistumaan samaan mielipiteeseen, ja jotenkin epäedullisesti ajattelemaan Gabrielista. Johannes sanoi: Kun ymmärtäis edes, mistä syystä hän tarvitsee yhtäkkiä noin paljon.
Henrik ajatteli "me" itsestään, Gabrielista ja kaikista muista heikäläiseen piiriin kuuluvista, joiden ajatuksia hän tunsi, mutta Vilénistä, vahtimestari Vestlundista, Ingridistä, värkmestarista ja muista semmoisista hän ajatteli "he", eikä ollenkaan tuntenut heitä samoiksi kuin "me". Sen Gabriel hyvin ymmärsi. Eikä hän siitä surrut.
Niin, niin sanoi Gabriel he halveksivat meitä. Ja sanoessaan tuon sanan meitä Gabrielista tuntui, että hän sanoi jotakin ihan uutta omalle itselleen, niinkuin hän olisi antanut lupauksen ainiaaksi siirtyä sieltä, missä hän oli ollut ennen, tähän uuteen, missä hän ei ollut vielä ihan kotona. Ja hän olisi mielellään selittänyt tarkemmin, mitä hän tarkoitti.
Kun Henrik ja Uuno itsekin tunsivat tietonsa Gabrielista kovin vaillinaisiksi, eivät he sen kauemmin panetelleet häntä, vaan lakkasivat puhumasta siitä asiasta. Ei kestänytkään kauan ennenkuin juna saapui sille pienelle asemalle, missä heidän oli nouseminen. Puolen minutin kuluttua juna vihelsi ja jätti heidät yksinäisyyteen ja hiljaisuuteen.
Tämmöiset olivat Gabrielin asiat siihen aikaan kuin Henrik ja Uuno matkustivat pohjanmaalle Johannesta tervehtimään. He eivät paljon Gabrielista tienneet. Henrik oli kuullut muka epäonnistuneesta koneenkäyttäjä-tutkinnosta ja jostakin "rakkaushistoriasta." Edellinen tieto oli väärä, sillä Gabriel ei ollut vielä alkanutkaan suorittaa tutkintojaan, jotka sitäpait olivat suoritettavat Helsingissä.
"Nehän olivat sepän näköisiä työmiehiä ja ne olisivat varmaan tienneet Gabrielista ja siitä konepajasta."
Tämä asia oli ainoa varjo Ingridin ja Gabrielin välillä. Joskus se näytti Gabrielista tavattoman vähäpätöiseltä, mutta toisen kerran taas se omituisesti eroitti heitä toisistaan, teki niinkuin vieraiksi toisilleen. Ingrid rupesi puhumaan hänelle niinkuin hän, Gabriel, olisi vietellyt Heddin, ja Gabrielista tuntui niinkuin Ingrid olisi vihannut juuri häntä ja hänen sukuansa.