United States or Guyana ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kun Flurenbauer kotvan aikaa oli seisonut akkunan ääressä vuoroonsa sen ruuduilla rumputtaen ja taas vihellellen, kääntyi hän yht'äkkiä ja kiljasi tuimalla äänellä Anterolle, joka myös oitis nousi: "Veljesi on kaunis renttu, jolle tahdon pitää pienen puheen. Jo kahdeksan päivää sitten palasi hän Freiburg'ista, kuitenkaan hän ei hetkeäkään ole katsonut töihinsä.
Pieni kylän kirkko ei ollut kaukana komeasta hovista, jota Flurenbauer kutsui omakseen, ja niin voi hän eroittaa hurskaat urun sävelet, jotka Jumalan huoneesta tunkeutuivat hänen korviinsa, eikä hän kuitenkaan kuullut niitä, kun ajatteli maallisia asioita, vieläpä nauroi sangen kavalasti, ja näöstänsäkin huomasi oitis, hänen jotakin edullista seikkaa miettivän, kun kansa hiljaisessa hartaudessa lauloi: "Mä rukoilen, Isä, sinua, Kuin murheess' ja tuskiss' autat, Vahvist' vahvaan uskoon minua, Sinun Pyhän Henkes' kautta: Kun minä jätän tämän luolan, Josta ei hengiss' päästä, Ann' ilon kanss' silloin kuolla, Ja helvetist' minua säästä."
Suloinen pyhäaamun aurinko paistoi tilavan talonpoikais-pirtin akkunoista sisälle, jossa komea talon isäntä mukavasti istui vanhassa nahkatuolissa ja maistellen lasissa kuohuvaa rajakreivin viiniä, heitti kaikille suloisia silmäyksiä. Niin, niin, Flurenbauer tiesi elää, sen todisti aamiaisensa, joka oli pöydällä edessänsä, sekä vanha hyvä viini.
Vaan niin paljo saatan sinulle sanoa, että Flurenbauer on heti sinulle antava päästö-kirjan, ellet huomisesta säännöllisesti pidä huolta työstäsi; sen hän on tänään minulle sanonut, siinä aikomuksessa, että sinä minun kauttani saisit sen tietää, ja tiedäthän sinä hyvin, että tuo vanha pöllö on mies lupaustansa täyttämään.
"Vai niin?... Sepä... Katsopahan!" huusi Flurenbauer pidättäen vihansa vimmaa. "Enemmän palkkaa pyydät? Olit kuitenkin sillä tyytyväinen, kun korjasin sinut palvelijaksi kartanooni! Onko se jokin kiitos hyvyydestäni?... Enemmän palkkaa! Se ei saata olla todentekoa." "Kuitenkin Flurenbauer", vastasi Antero, jolle varma toivo Hauensteinissa saada edullisen paikan, antoi varmuutta ja rauhaa.
"Lörpötystä vaan loppumatta", kiljasi Flurenbauer ja otsallensa vetäytyi paljon ryppyjä. Hän nousi vaivaloisesti istuimeltansa ja käveli kädet taskussa akkunan luo, ja katseli vaieten akkunasta kadulle. Antero, epätietoisena, lähtisikö hän vai viipyisi, virkkoi vihdoin: "Olette kutsunut minua. Mitä minulta tahdotte?" "Taidathan odottaa, poika, kunnes itse alan", sanoi Flurenbauer karkeasti.
"Kahdeksankymmentä!" kuului murkinapöydästä, ja "kahdeksankymmentä viisi!" kuului taas, kuin Antero oli ovea sulkemaisillaan. "Etkö tahdo?" "En!" "Niin, mene hiiteen!" ärjyi nyt Flurenbauer vimmassa ja löi viinipulloansa niin kovasti pöytään, että se särkyi ja jalo viini vuoti pöydältä joka haaralle. Antero oli nyt heittänyt arpansa.
Kun palvelija oli lähtenyt pirtistä, otti Flurenbauer taas sanoiksi: "En voinut saada roistomaista veljeäsi silmieni eteen, kun hän kuljeksii milloin siellä, milloin täällä; kuitenkin sano hänelle, että, ellei hän huomisesta palaja työllensä ja ole ahkera, on hän palveluksestani vapaa. Nyt ei ole, Jumalan kiitos, puutetta työmiehistä ja hänen kaltaistaan ei ole vaikea saada.
Flurenbauer huomasi sen ja kutsui vihaisesti palvelijaa, nuhdellen häntä, että jätti kaikki käsille, mitään korjaamatta.
"No, onko Antero pastori vihdoinkin täällä?" virkki hänelle Flurenbauer, jonka päähän nauttimansa viini hieman näkyi kajahtaneen, kuten hänen hohtavat kasvonsakin osoittivat. "En suvaitse mielelläni, että renki isäntäänsä odotuttaa." "Minun puolestani se ei ole aikomuksella tapahtunut", vastasi Antero, "olinhan kirkossa."