United States or Palau ? Vote for the TOP Country of the Week !
Vanhus piti huolen vieraan hevosesta, vei Feliks'in kammariinsa, missä hän virvoitti häntä ruo'alla ja juomalla. Osaaottavaisena ja surumielisenä hän katseli kaunista ja jaloa nuorukaista. Vaan ennenkuin hän kerkesi paljon hänelle puhua, kutsuttiin häntä ja Feliks'iä Ivanin vuoteelle. Molemmat kohta menivät ja löysivät Ivanin puettuna ja täydessä kunnossa.
Huonosti onnistuneen kokeensa jälkeen, surmataksensa pientä Feliks'iä hevosen säikähtämisen kautta, oli kreivi Albin toki toistaiseksi aivan levollisena. Huolettomassa laiskuudessa hän eli kreivi Normannin kustannuksella, ratsasti tai käveli, metsästi tai vietti aikansa muilla huvituksilla, joihin Sokolnits-linnan metsästys- ja kalarikkaat seudut olivatkin edulliset.
Vanhus pani portin taas lukkoon ja saattoi Feliks'iä tilavaan, hyvin varustettuun huoneeseen. No puhukaa, hän sanoi. Mitä ruhtinaalta tahdotte? Ei mitään häneltä, vastasi Feliks, tahdon vaan hänelle ilmoittaa, että hänen rikkautensa, ehkäpä hänen henkensäkin on tänä yönä vaarassa. Vanhus pelästyi, vaan pudisti epäluuloisena päätään. Mahdotonta! hän sanoi.
Epätoivossa olevan isän ja uskollisen hovimestarin johdolla tarkimmat ja laajimmat tiedustelemiset tehtiin myöhään yöhön, vaan, surkea kyllä, löytämättä Feliks'iä. Seuraavinakin päivinä sadat ihmiset kulkivat linnan ympäristöissä, vaan Feliks oli ja pysyi kadonneena.
Mahdotonta! Antakaa, herra kreivi minun mieleni mukaan menetellä, ja Albinin käytöksestä, kun hän näkee kuolleeksi luullun Feliks'in, olette huomaava, josko epäluulollani on perää tai ei. Kieltäkää väkeä mitään sanomasta kreivi Albinille ja antakaa minun huutaa häntä puistosta ja tuoda tähän kammariinne, missä hän sitte äkkiä on Feliks'iä näkevä.
Kreivi Albinia he pitivät silmällä niin paljon kuin mahdollista eikä Susanna ollut pientä Feliks'iä silmällä pitämättä hevosesta lankeamisen jälkeen. Ei kenkään tietänyt, josko kreivi Albin huomasi olevansa salaisen valvonnan alainen. Se toki totta oli, ettei hän vanhaa huoneenhaltijaa eikä Susannaa erityisesti suosinut.
Hänen nimensä ja sukunsa oli hän kokonaan unohtanut. Enemmän kuin kaksitoista vuotta kuluu, eikä mitään erityistä ole kerrottavaa. Näitten vuosien kuluessa Ivan kulki ristin rastin Puolassa ja Venäjällä ja kaikkialle hän kuljetti Feliks'iä, joka sillä välin oli vahvaksi nuorukaiseksi kasvanut, mukanansa. Ruumis oli varmistunut ja vahvistunut, vaan mieli tuli vuosi vuodelta raskaammaksi.
Silloin koston pyynnöstä päätin ilmoittaa kaikki kreivi Normannille ja rupesin tännepäin kulkemaan. Tiellä lumimyrsky peitti minut maahan, jouduin tainnuksiin ja jos Jumala ei olisi lähettänyt Feliks'iä luokseni, niin makaisin nyt ruumiina metsässä. Tämä on, herra kreivi, tunnustukseni ja nyt otan vastaan nöyrästi rangaistuksen, minkä vaan minulle tahdotte antaa.
Harvoin on maan päällä suloisempia kyyneliä nähty, kuin ne, mitkä kreivi Normannin huoneessa silloin vuosivat. Päivä oli laskeumaisillansa. Ivan kertoi, miten kreivi Albin oli lahjomisella hänet houkutellut Feliks'iä poisviemään, miten se tapahtuikin, miten Feliks monet vuodet kulki ympäri hänen kanssansa, miten vihdoin ruhtinas Voronzov otti nuorukaisen huostaansa.
Suuressa, laveassa puistossa ei yhtäkään ihmistä ollut. Paitse poikaa ei ketään ihmistä näkynyt. Kreivin palvelijat olivat linnassa; rengit, piijat ja työväki olivat töissänsä. Vaan Feliks'iä tämä yksinäisyys miellytti, hän voi sitä paremmin unelmoida ja havainnoitansa tehdä.