United States or Laos ? Vote for the TOP Country of the Week !
Vai niin, Fanarinin! sanoi Maslennikof rypistäen silmäkulmiansa ja muistellen kuinka viime vuonna tämä sama Fanarin kuulusteli häntä todistajana oikeuden edessä ja mitä suurimmalla kohteliaisuudella puolen tunnin aikana nauratti yleisöä hänen kustannuksellaan. En kehoittaisi sinua olemaan missään tekemisissä hänen kanssaan. Fanarin est un homme taré.
Otettuaan ensimäisessä pitkässä huoneessa päällystakin yltänsä ja saatuaan ovenvartijalta tietää, että kaikki senaattorit olivat jo saapuneet ja että viimeinen oli vastikään kulkenut ohitse, meni Fanarin, jolla oli yllään hännystakki ja valkoinen kaulahuivi valkoisella rinnalla, tyytyväisellä varmuudella seuraavaan huoneeseen.
Se on Be, mitä kunnioitettavin mies, sanoi Fanarin Nehljudofille ja esitettyään tämän virkatoverilleen kertoi esilläolevasta, hänen mielestään sangen huomattavasta oikeusjutusta. Juttu alkoi pian ja Nehljudof meni muun yleisön mukana vasemmalle, istuntosaliin. He kaikki ja Fanarinkin asettuivat väliaitauksen taakse yleisön paikoille.
Niin, täytyy nyt jo täällä oikeudessa saada tietää, missä asuu Fanarin tai Mikishin.» Hän muisti kahta kuuluisaa asianajajaa. Nehljudof palasi jälleen oikeuteen, riisui palttoonsa ja meni ylös. Ensimäisessä käytävässä hän jo, tapasi Fanarinin. Nehljudof pysäytti hänet ja sanoi olevan asiaa. Fanarin tunsi hänet sekä näöltä että nimeltä ja sanoi olevansa iloinen, jos saattoi tehdä voitavansa.
Mutta puolustaja puhui niin epäselvästi, että oli mahdotoin mitään ymmärtää, sanoi Nehljudof vielä enemmän ihmetellen. Päin mäntyyn, ei saanut mitään selvää suustansa, sanoi Fanarin nauraen, mutta se on sittenkin aihe.
Tämä puhe nähtävästi loukkasi Wolfia: hän punehtui tuon tuostakin, liikahteli levottomasti, koetti osoittaa kummastustansa ja poistui sitten muiden senaattorien kanssa sangen arvokkaan ja loukkaantuneen näköisenä neuvotteluhuoneeseen. Missä asiassa te taas olittekaan? kysyi oikeudenpalvelija uudelleen Fanarinilta heti senaattorien poistuttua. Johan sanoin teille että Maslovan, sanoi Fanarin.
Nyt näki Fanarin toverinsa, joka oli asianajaja kuten hänkin ja valkoisessa kaulahuivissa ja hännystakissa, ja he joutuivat heti vilkkaaseen keskusteluun. Nehljudof sillä välin tarkasteli huoneessa olijoita. Yleisöä oli 15 henkeä, joista kaksi naista. Toisella, nuorella, oli rillit nenällä, toinen oli harmaapäinen.
Fanarin nousi, valkoinen rinta levällään, ja tavattoman selvillä ja asiallisilla lauseilla todisti pykälä pykälältä tuomioistuimen poikenneen 6:ssa kohden lain selvästä tarkoituksesta, ja sitäpaitsi otti vapauden, vaikkakin lyhykäisyydessä, kajota myöskin jutun aineelliseen puoleen ja viitata tuomion huutavaan kohtuuttomuuteen.
Vaikka olenkin väsyksissä ... vaan jollei kestä kauan, sanokaa minulle asianne, mennään tänne. Ja Fanarin vei Nehljudofin johonkin huoneeseen, joka oli arvatenkin jonkun tuomarin työhuone. He istuivat pöydän ääreen. No, mikä on nyt asianne? Ennen kaikkea pyydän, sanoi Nehljudof, ettei kukaan saisi tietää minun ottavan osaa tähän asiaan. Sehän on itsestään selvää. Siis?...
Olin vastikään valamiehenä ja me tuomitsimme pakkotyöhön erään naisen, joka oli syytön. Tämä vaivaa minua. Nehljudof odottamattansa punastui ja takertui puheeseensa, eikä tiennyt mitä sanoa. Fanarin vilkasi häneen, mutta painoi silmänsä jälleen alas, ja jäi kuuntelemaan. No ja sitten? sanoi hän vaan.