United States or Barbados ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Tule, niin saat nähdä!" "Tulen, tulen heti mene sinä edeltäpäin..." Ja hän kääntyi pöytään päin ja järjesti hermostuneena papereitaan. Dora huokasi Eugen parka miten saattaisi hän kestää sen?... Heti kun Dora oli mennyt, riensi Eugen etehiseen ja soitti lääkärille. Sitten hän meni lastenkamariin Main luo. Pikku tyttö näytti nukkuvan, hän makasi liikkumattomana, silmät ummessa.
Doran vakava aikomus ainakin oli, että sekä hän että Eugen tulisivat maailman onnellisimmiksi ihmisiksi, sen hän voi varmasti vakuuttaa anopilleen.
Eugen, joka istui uunin toisella puolella, käsi kiedottuna morsiamensa vyötäisille, katsoi ihmetellen Lisbetiin. "Kuka on Truda Vide?" kysyi hän. "Niin, tosiaankin", sanoi Lisbet nauraen ja nojaten päänsä käteensä, "Eugen" hän lausui nimen arasti ja nopeaan "Eugen ei tiedäkään, että kaikilla meillä täällä on useampia nimiä?" "En, sitä en tiedä", myönsi Eugen.
"Tietysti olen iloinen, kun saan olla oman rakkaan, rakkaan isäni luona", kuiskasi hän ja painoi päänsä Eugenin rintaa vasten. Eugen painoi hänet sydäntään vasten; hän uskalsi tuskin hengittää, peläten että hänen hengityksensä vaivaisi lasta, joka istui kokoonkyyristyneenä hänen sylissään.
Rouva Bergenstierna kohautti olkapäitään ja hymyili pilkallisesti. "Ei, sinun ei todellakaan pidä tavata häntä", sanoi hän äänenpainolla, joka sai Eugenin hätkähtämään. Oliko mahdollista ... oliko hän huomannut sen, mitä hän, Eugen, tähän päivään asti ei ollut nähnyt? Eugen vältti sisaren kylmän tutkivaa katsetta ja odotti, että hän jatkaisi.
"Sinä et tunne Lisbetiä ... et tiedä, mitä hän saa aikaan, kun hän rakastaa..." Eugen nauroi. "Kyllä minä tunnen hänet tiedän, minkälainen hän on minkälaisia te kaikki olette... Voihan hän odottaa onhan muitakin, jotka ovat saaneet odottaa muutamia vuosia.
Eugen, joka tietysti kuului Yhdistykseen Hyväntekeväisyyden Järjestämistä Varten, oli lausunut Doralle toivovansa, että Dora ei koskaan antaisi kerjäläisille mitään kotonaan, ja oli antanut hänelle "vihreän kirjan", josta piti antaa lippuja tarvitseville, edelleen jätettäviksi Yhdistykselle Hyväntekeväisyyden Järjestämistä Varten.
Sen illan jälkeen, jolloin Julia neiti kävi pyytämässä Eugenilta rahaa, oli Eugen kauan mitä raskaimmalla ja synkeimmällä mielellä. Hän koetti karkoittaa pois epäilyksiä, jotka sinä hetkenä heräsivät, mutta turhaan.
"Hyvästi, pienet kultaseni!" sanoi Eugen, suuteli heitä kutakin ja kiiruhti nopein askelin pois. Kun hän tuli ulos lastenkamarista, saivat hänen kasvonsa jälleen vakavan ilmeen tänään oli hän melkeinpä ankaran näköinen. Hänessä oli herännyt ajatus pieni, mitätön ajatus, joka vaivasi ja ahdisti häntä kuin tikku silmässä.
Ja huolimatta siitä erinomaisesta varovaisuustoimenpiteestä, että hän nukkui kello kädessä, nukkui hän sikeästi vielä silloinkin, kun Eugen hetkisen perästä valmiiksi puettuna tuli häntä noutamaan. Dora oli vähällä pyörtyä säikähdyksestä, kun hän avatessaan silmänsä näki Eugenin seisovan sohvan ääressä ja katselevan häntä.