United States or Ghana ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta kreivitär Ester ei aavistanut, että juhla suureksi osaksi oli häntä varten.
Siinä piti Arvi alkajaispuheen ja Lauri esitti leikillisen monoloogin, jonka Väinö oli sepittänyt. Ester soitti pari kappaletta pianolla, ja lopuksi keskusteltiin tämän uuden seuran säännöistä ja muista valmistavista asioista. Päätettiin sitte ensi kerran alottaa keskustelua urheilun hyödystä.
Meidän tulee mainita, että Ester nyt kymmenen vuoden kuluessa aina siitä asti, kun Bertelsköld herkesi hänelle kirjoittamasta aina siitä asti, kun hän, eräänä katkerana päivänä, oli kuullut hänen naimisestaan tahallaan oli välttänyt kaikkia kysymyksiä, kaikkia tietoja hänen myöhemmistä elämänvaiheistaan.
Nyt minun on hyvä nukkua, sanoi Arnold, suuteli vaimoaan otsalle ja poistui omaan huoneeseensa. Aina silloin, kun Arnold oli poissa kotoa, oli Ester ahkerassa työssä. Hän ompeli lapsen vaatteita, vaikkei hänellä ollut vähintäkään tietoa pienokaisesta. Ja kun hän toivottomana tätä muisteli, kuului syvä huokaus sydämmen syvyydestä.
"Ester ... Ester...!" Bengt vaipui polvilleen hänen eteensä, kietoi kätensä hänen ympärilleen ja kuiskasi katkonaisia rakkaudensanoja, joita Ester kuunteli uneksiva hymy huulillaan... Mutta kun he läksivät Italiasta ja kotimatka alkoi, tapahtui heidän suhteessaan omituinen muutos.
Mutta minä lupaan kunniasanallani, että sinä jo seuraavassa hetkessä lepäät kuin oma lapsi äitini sylissä. Ei, ei, pysäyttäkää! Armoa, pysäyttäkää, herra kreivi! jatkoi Ester äänellä, jossa vielä kuului kaikua hänen entisestä kiivaasta luonteestaan, kun hän huomaamattaan taas puhutteli toveriaan tuolla arvonimellä, joka ilmaisi eron heidän syntyperänsä ja säätynsä välillä.
Kun Herra kutsuu, ei mikään voi pidättää minua, et edes sinä, Ester... Katsos, pikku Ester", jatkoi hän hetken vaitiolon perästä, Esterin yhä kätkiessä kasvojaan äidin käteen, "kun kuolema saapuu, ratkeavat kaikki siteet, meidän täytyy sitä seurata, ja ihmeellisintä on, että seuraamme mielellämme, olivatpa jälkeenjäävät meille kuinka rakkaat tahansa..." "
Vaunut pysähtyivät, herra laskeutui maahan ja astui vapisevin askelin kysymään tuvan mummoa. Pitkä, kaunis tyttö tuli hänelle vastaan; se oli Ester, mutta herra ei tuntenut häntä. Hän vei herran sisään mummon luo, joka nyt istui uunin vieressä vanhana ja harmaana ja melkein sokeana vanhuudesta. Vieras alkoi kysellä pikku poikaa, Ahasverusta, oliko hän vielä elossa.
Vai niin ... en siis saa nähdä kuningasta? jatkoi Ester huolettomalla äänellä ja samassa hän päästi oikean kätensä luukusta irti, pani sen ilkkuen puuskaan ja piti itseään kiinni vain vasemmalla kädellä, riippuen melkein kuin ilmassa. Bertelsköldin päätä huimasi, mutta hän päätti olla taipumatta.
Bengtin viime sanat sattuivat häneen tuskallisemmin kuin hänen muut puheensa. Hän ei kuitenkaan vastannut mitään, vaan jatkoi: "Jos sinä teet Ester Hermansonin onnettomaksi, jos sinä hylkäät ja petät hänet, niin vedän minä sinut siitä kerran edesvastuuseen.