United States or Namibia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Siinä olin, astioita huuhtelin, niin näin emännän tulevan ... ja sitten se heitti sen venheeseen ja hyppäsi perään ... ja Marja kaatui selälleen venheen pohjaan ja meni alas esiliina silmillä. En minä muuta tiedä... Sen näit? Sen näin. Juha nousi ja meni aittaansa. Oletko varma, että se sen väkisin vei? kysyi emäntä. Voi, mikä piti tapahtua! itki tyttö.
Kun lehdikko Ja nurmikko Taas illalla tuoksuelee, Niin taivaskin Ja tähdetkin Lapsuuttamme onnittelee. Vähäinen köyhä tyttönen Käv' ahkerasti kouluansa; Ihana kirkassilmäinen, Uus röijy, huivi ruutuinen, Ja sukat omat kutomansa. On nöyrä hän myös tavoiltaan, On puku puhdas, siisti nenä, Mut Ressuks häntä sanotaan, Kun esiliina ainiaan Hänellä on niin ryppyisenä.
Kun Mathieu soitti, vei eräs palvelijatar, jolla oli likainen esiliina, hänet pieneen vierashuoneeseen, jonka ilma oli myrkyttynyt keittiön hajusta, ja täällä otti hänet vastaan kolmenkymmenenviiden tai kuuden vuotias nainen, mustiin puettu, laiha olento, jolla oli lyijynharmaa iho, ohuet, värittömät hiukset ja suuri nenä, joka otti suuren tilan kasvoissa.
Jo samana iltana laski Eevi vähän leikkiä isänsä kanssa ja kun kuuli, että isän huoneessa oli vieraita, meni hän sisälle teetä tarjoamaan, uusi, sievä esiliina edessään. Huomispäivänä tosin ikävä ja itkut uudistuivat, mutta nuo hänen itserakkauttaan hivelevät sanat olivat kuitenkin osaksi ainakin palauttaneet hänet nykyisyyteen ja sen oloihin.
Ja hänellä on samanlaiset säihkyvät silmät ja syvät lahdekkeet hiustenrajassa kuin sinullakin. Ja hänellä on aina päällään suuri tummarantuinen esiliina ja vyöllään pieni irtotasku, jossa hän pitää lankakerää, kun hän joskus tiellä käydessäänkin kutoo sukkaa.» »Mistä sinä sen tiedät?» huudahti nuorukainen iloisesti hämmästyneenä ja ikäänkuin tuskastaan vapautuneena.
Esiliina oli pantu hameen etupuolella olevaa nelikulmaista repeämää peittämään ja kaulassa oli merkillinen litteä rusetti, jonka oli löytänyt ja repinyt irti Franssin naisten vanhoista puolikengistä.
Tuo vanha, rappeutunut talo, joka haisi laskuojalta ja murhilta, näkyi nielleen heidät. Mathieu oli näkevinään heidän kulkevan porttikäytävän läpitse, menevän yli ummehtuneen pihan, palvelustytön, jolla oli likainen esiliina, päästävän heidän sisälle ja rouva Rouchen, jolla oli suuri nenä ja aina hymyili happamesti, ottavan heidän vastaan pienessä vierashuoneessa.
Tuo taivas tuossa ... katsokaa, kuinka se nyt on tumma ... ja se ylimeno kirkkaampaan vähän kauempana ... tuon tytön punaiset kasvot ja sininen esiliina, miten ne loistavat ... se on komeata ... noissa tuolla taampana voittaa taas taivaan valaistus... Niin, sanoin minä, muuta osaamatta, enkä voinut enää pidättäytyä kysymästä: Te olette maalari? Olen minä maalannutkin. Ettekö sitten enää?
Hänen poskensa ja kaulansa olivat valkoiset kuin vaha, hänen silmänsä olivat heleän siniset, ja kun hän hymyili, muodostui pullokkaille poskillensa kaksi pientä kuoppaa, niinkuin pyörteet välkkyvän puron pinnalla. Hän oli puettuna haaleanpunaiseen hameesen ja valkoinen esiliina oli köytettynä pyöreän kaulansa ympärille.
Eräänä päivänä parsi äiti isän sukkia. Aivan käskemättä varistin silloin silitysraudan, laitoin pöydän kuntoon ja ryhdyin silittämään isän kauluksia. Valkea esiliina puki minut sieväksi. Laulella hyräilin onnellisena ja suhauttelin silitysraudalla kauluksia niin että savusi vain. Isä oli jo pari kertaa katsahtaa muljauttanut puuhiani.