United States or Bosnia and Herzegovina ? Vote for the TOP Country of the Week !
He eivät enää lopulla pysyneet istumassa, vaan liikkuivat edestakaisin huoneessa. He puhuivat viittauksin ja ymmärsivät toisiaan parista sanasta, kun kerran olivat saaneet itsessään hereille tuon vanhan, joka juomingissa uudistuvan mielialan. Näin siirryttiin vähitellen entisyydestä tulevaisuuteen.
Miihkalin silmät tähystelivät, niinkuin olisi hän nähnyt jotakin kajastusta entisyydestä; hän sanoi: »Yksi olisi laulanut mielellänsä meidän teoistamme, sen tiedän varmaan, mutta häntä ei enää ole.» »Häntäkö?» kysyi Elias. »Ketä? Ihan varmaan tarkotat Elinaa.» »Elina ei laula sankarilauluja, hän kulkee vain hiljaista rauhan tietä.» »Eikö hän?
Semmoinen hän nyt on, mutta semmoinen ei hän ollut silloin, kun taipaleensa aloitti. Tuo röijy se oli oli hänelle, niinkuin niin monelle muullekin ensimmäinen ero mökin tytön entisyydestä, karkoittaessaan jo ensimmäisessä palveluspaikassa pappilassa suoran nutun.
Tosi! väärin olen tehnyt, mutta niin ja ehkä julkeammin vielä on tässä tehty aina kaukaisesta entisyydestä saakka. Kuitenkaan tämä ei rahtuakaan puolusta minua, ei Jumalan, eikä ihmisten edessä. Ainoastaan katumus ja parannus ja tämän, sekä oikein että väärin kootun, kultani uhraus voi saattaa tehdyn tekemättömäksi jälleen ja lahjoittaa sielulleni rauhan.
Melkein joka sanomalehdessä oli kesällä 1917 paljastuksia noiden lukemattomien neuvostojen toimeenpanevien komiteain sen tai tämän jäsenen hämärästä entisyydestä. Mitä se auttoi, että heidän nimeensä julkisesti lyötiin poltinmerkki? He poistuivat siihenastisen hallitustoimintansa näyttämöltä, aloittaakseen sen uudestaan jossakin toisessa kaupungissa toisella nimellä ja väärällä passilla.
Turha on ihmisen kiusautua tehtyä tekoa miettien ja toivotonna tulevaisia aprikoiden. Luulisi terveen järjen voivan heittää tapahtuneen teon kuin kiven valtamereen, mutta sairaaloinen idealisti ei voi entisyydestä irtautua. Oliko toimintatapani oikea? Eikö olisi ollut parempi niin tai niin?
Silmäillessäni taaksepäin aikaisimpaan lapsuuteeni, on Arnold Beidermann'in pitkä ja laiha haamu sekä lempeät sinisilmät mielestäni olleet vanhoja tuttavia, alkain niin kaukaa entisyydestä, kuin muistoni saattaa selittää.
Niin luja on hänen antautumisensa vapauden aatteelle. Joskus hänen mieleensä hiipii jokin muisto entisyydestä, mutta se häipyy hetken suuruuden ja pyhyyden edessä. Pattereilla toimii Evgenj Lvovitsj Kohanski. Hän kiroo hallitusta. Hän pusertaa huulensa yhteen, hänen silmänsä ovat vihasta mustat kuin yö. Hän sihahtaa hampaittensa välistä: – Lasketaan koko linnoitus maata myöten sileäksi.
Armottoman iskun edessä sai väistyä vanhat muinaisrakennukset uuden rakennusinnon tieltä. Kaupunkia kaunistettiin vanhain ihmisten harmin kustannuksella. Taloja oli kaikkialla, kansaa myöskin kaikkialla sekä päivällä että yöllä. Ei missään ollut jälkeäkään entisyydestä. Elsassa itsessäänkään ei ollut entisyyttä.
Aina palasi hän siihen, joka näytti täyttävän kaikki hänen aivojensa solut, siihen ainoaan, jonka hänen muistonsa ja mielikuvituksensa olivat säilyttäneet kirjavasta ja myrskyisestä entisyydestä.