United States or Papua New Guinea ? Vote for the TOP Country of the Week !
Minä sanon, että sinä olet kurjamainen raukka! jatkoi rouva Bonacieux, joka huomasi tekevänsä jonkunmoisen vaikutuksen puolisoonsa. Ah! sinä puutut politiikkaan, vieläpä kardinaalin politiikkaan! Ah! sinä myöt ruumiisi ja sielusi pirulle rahasta. Enpähän, vaan kardinaalille. Se on juuri samaa! huudahti nuori nainen. Kun sanoo Richelieu, niin sanoo saatana.
Enpähän muistanut sanoa, ettei kanna niitä harvoja verkkoja, sanoi Auvinen ja riensi pala suussa perästä. Portailla tavoitti hän Vapun ja neuvoi sille hiljaa, mistä kohdasta löytää mitäkin. Sanottuansa palasi hän ateriaansa jatkamaan, mutta suoritti sen pian ja lähti rantaan. Lapset tulivat marjasta ja toivat vähiä löytöjään äidilleenkin maisteltavaksi.
Erkki oli juuri laittelemassa pärepihtiä hänen takkinsa helmaan, niin silloin pyörähti Hikliinikin päin ja huomasi kaikki. Pärepihti putosi lattialle. "Mitä? Mitä sinä ilvehdit junkkari?" "Enpähän niin mitään, katsoinhan vaan kuinka kaunista vaatetta tuo teidän takkinne on", puolusteli Erkki. "Vai niin, vai... Etkö sinä luullut minun näkevän?... Tuhat tulimmainen!
»Nikkilä», havautti hänet Elsa. »Mitä», tikasi Nikkilä. »Jopa olette taas yrmynä.» »Enpähän ole.» »No kertokaa sitten taas jotakin.» »No mitä minä kertoisin?» »Jotakin.» »No minä kerron», sanoi Nikkilä ja muuttui iloiseksi aina Elsan kanssa rupattaessaan.
"Niin tahtoohan ne olla vähän vallattomia, mutta minkäs niille taitaa vaimoinen ihminen ... eikä ole rovastikaan kotona, että kurittaisi... Mistä päin se Jussi muuten nyt kuleksii ... kotikylältäkö vai?..." "Enpähän kuin tuolta kaupungista ... pormestari se siellä antoi mulle tämän takin..." tuumaili Jussi katsellen mielihyvillään reunallaan olevaa turkin kutaletta, kuten näytti.
Onhan juuri tuo seikka, että tietoni vähittäin kasvaa ja aste asteelta lisääntyy, mitä varmin tuntomerkki tietoni vajavaisuudesta. Paitsi sitä ymmärrän kylläkin että vaikka tietoni kuinka kasvamistaan kasvaisi, ei se silti milloinkaan tulisi todellisesti äärettömäksi; sillä enpähän kuitenkaan koskaan pääsisi niin täydelliseen tietoon, ettei sen lisääntyminen enään olisi mahdollinen.
Enpähän ole minä niitä kauppakirjoja nähnyt. Ei niitä ole sinun ollut tarvis nähdäkään ... sinä asut toisen maalla. Vaan pirtti on minun, ja minulla on oikeus sitä kymmenen vuotta arennitta hallita. Mikä oikeus? kysyy insinööri. Niin on puhuttu isännän kanssa. Onko sinulla kirjat? Ei ole kirjoja, vaan niin on puhuttu.
ANNA LIISA. Parasta kumminkin häntä välttää, eikö niin, Johannes? Huomaathan sen itsekin. JOHANNES. Enpähän oikein tiedä. ANNA LIISA. Sinä jo puoleksi lupasit. Ellei se ole mitään mahdotonta, sanoit. Eikähän tämä ole mahdotonta, sen voit niin helposti tehdä, jos vaan tahdot. JOHANNES. Niin, niin. Mutta siinä on sentään eräs seikka. Hän saattaisi pian luulla, että minä häntä pelkään.
Merkitkö? Tämmöiset merkit: sinulla on tyttö ja minä toin sille pojan. Ei siinä muuta tarvitse. Ainakos ne sattuu... Miksi ei satu. Valehtelet, helvetissä. Minäkö valehtelen. Enpähän. Jos ei tyttö huoli yhdestä, hankin minä toisen, ja jos ei tyttö näytä mieleiseltä, mennään toisen luokse. Kyllä olet koiran viroilla. En, se vie, rupeisi tuommoiseen puuhaan, en vaikka. Elä sano, elä sano.
Hän ajatteli, että ne tavoittaisivat häntä kiinni, muisti jalkainsa tavattoman nopeuden. »Enpähän juoksekaan!» melkein voitollisena virkahti. Mutta kaikki uhka oli hänestä näinä silmänräpäyksinä kateessa. Hän ajatteli vain pakoa. Esa tirkisteli puitten raoista ja huomasi miesten jo saapuvan kylään.