United States or Belize ? Vote for the TOP Country of the Week !
Jotkut hoipertelivat kuin juopuneet. Kulku kävi niin tukalaksi, että »lampadarien» täytyi huutaa: "Antakaa tietä jalosukuiselle tribunille Marcus Vinitiukselle." Syrjään vedettyjen verhojen aukosta näki Lygia mustat ihmislaumat, ja hänen sydämensä sykki levottomasti. Vuoroin elähdytti häntä toivo, vuoroin valtasi hänet epätoivo. »Nuo ovat heitä! Ursus on koonnut kristityt!
Aurinko paistoi yhtä kirkkaana kuin ennen ja lintujen viserryksessä en voinut huomata mitään muutosta tapahtuneeksi. Koskenkaan pauhaaminen ei painostanut, vaan päinvastoin elähdytti mieltäni. Kyttyräisen joukkoa en pelännyt: olin vakuuttunut siitä, ettei heillä ollut mitään asiaa tännepäin.
Rohkeus ja toivo elähdytti taas uudisasukkaita eikä se suinkaan vähentynyt, kun Matti ja Pietari pian sen jälkeen tulivat taloon mukanaan karhukoira. He olivat hakemassa suomalaisia mukaan metsäretkelle; aikomuksena oli hävittää seudulta niin monta vahingollista petoa kuin suinkin löytäisivät. Suomalaisten suureksi iloksi heillä oli mukana myös melkoinen jauhopussi ja suoloja.
Hiljaisuudessa kantoi Jaakko aineita tupaan, eikä hän hävennyt enään yhtään, vaikkapa tytöt olivat niin tuntuvalla tavalla antaneet hänen tietää, minkälainen hänen ensimäinen kiulunsa oli; häntä elähdytti lause: "kyllä sinusta vielä mies tulee", ja siltä lauseelta rohkaistuna aikoi hän mieheksi ja aina vaan mieheksi.
Nuo tutut kentät ja kunnaat, joiden välillä läikkyvät lammit rauhallisina lepäsivät, näyttivät nyt heistä tuhat kertaa ihanammilta ja tuntuivat rakkaammilta, ihan omalta maalta. Vapauden tunteesta paisui rinta ja harva taisi olla, joka ei kotimatkalla jonkinmoisia loistavia tuulen tupia olisi rakennellut. Parempien aikojen toivo elähdytti kaikkia.
Hänen entinen huoneensa oli niin surullisen erilainen, näki, että henki, joka elähdytti kaiken, oli poissa; nuo kirjat, kuolemattoman runoilijan teokset, eivät enää olleet hyllyillä, taulut eivät enää hymyilleet seiniltä tunsin kaipausta kaikkialla! Mutta tuossa pienessä suloisessa kabinetissa valtasi minut sentään kipein kaihomieli.
Karja oli ajettu katoksien alle; tuvissa iloitsivat ihmiset Vapahtajan syntymästä. Yksinään maantiellä hoiperteli vanha, nälistynyt kärsiväinen koira, jota voimakas, luja rakkaus elähdytti ja vahvisti. Tuskin näkyvät heikot Nellon jälet ohjasivat Patrasia Antverpeniin vievälle tielle.
Pian tuli myöskin virolaisten laivasto, ja nytkös satamassa syntyi hyörinä ja liike. Veneitä tuli ja meni täynnä väkeä, ja poikiakin elähdytti sodan into. Odotettiin vain kuninkaan tuloa, että olisi käyty herttuan kimppuun. Pari päivää myöhemmin tuli Eerik-herran laivan sivulle pikapurjehtija, ja sillä hän lähti etelään päin tiedustelemaan kuningasta ja hänen laivastoansa.
Hän kehotti sotamiehiä tekemään synnintunnustuksen, luopumaan juoppoudesta ja kiroilemisesta ja hän kielsi ratkaisevasti ketään huonoa naista seuraamasta mukana retkellä. Hän tartutti muihin sitä innostusta, joka elähdytti häntä itseään. Ennen oli tällaista retkeä pidetty turhana, nyt tahtoivat kaikki ottaa siihen osaa.
Hän ei ollutkaan armoton tuomari, vaan suloinen, kärsivällinen Karitsa, jonka laupeus oli satoja kertoja suurempi kuin ihmisten pahuus. Lohdutuksen tunne elähdytti kaikkien läsnäolijoiden mielet ja heidän sydämensä uhkui kiitollisuutta apostolia kohtaan. "Me olemme lampaitasi, ruoki meitä!" huudettiin eri tahoilta, mutta likeisimmät lausuivat: "älä meitä heitä koston päivänä!"