United States or French Polynesia ? Vote for the TOP Country of the Week !


"Teelusikallisen", vastasi Olli. Jussi kuiskasi Saaralle: "Eikös tuo ollut hyvä keksintö? Kun nyt jollakin tavalla saisimme Ollin erhetyksessä ottamaan minun rohtojani, niin hän nukkuisi niinkauvan, että silläaikaa hyvin kerkeäisimme karkuun". "Kuinka kauvan aikaa luulet menevän reijän teossa seinän läpi, Saara?"

Tietysti, jatkoi pormestari uudestaan nuuskaten. Tätä nykyä hän kynsii aatelisia, mutta eikös se ollut sama Bollfras, joka syksyllä kynsi kaiken kunnian aatelittomilta säädyiltä? Oli, oli! huusivat muut vuoroonsa. Olkaa hyvä ja huomatkaa; "K kadun varrella". Sitä ei kukaan voi arvata. Ja kas täällä: "Mark r E t" Sitäkään ei kukaan voi tulkita.

Eikös jo teistä selväksi se näy, Ett' eivät henget laita-jalvoin käy? Ja nyt kuin ihmiset te hyppelette! Miks' seurahan tuo tungeiksen? Hän käypi kaikkialla haistellen. Jos tanssii muut, hänen täytyy laverrella. Jos hän ei saa joka askelt' arvostella, Se on kuin turhaan tehty vaan. Etenkin on hän harmissaan, Niin pian kuin eespäin kuljetaan.

Kun sulhanen tuossa uljaana ja punakkaana jakeli ryyppyjä ylkäpojillensa, pitäen samassa jokaiselle erikseen lyhyen ja leikillisen puheen, ja kaunis ja rikas morsian hyöri ja hääri morsianpiikojensa kerällä, valmistellessaan heitä morsian-tanssiin, ja kun vielä Lauri-ukkokin kaikesta tuosta innostuneena ja hurmaantuneena viittasi ylevästi kädellänsä ja iloisen melun yli ottavalla äänellään huudahti: "eikös tässä ole?" niin ei yhdenkään häävieraan mieleen juohtunut, että tässä oltaisiin mitään vailla, ei vaan he kaikin pitivät heitä onnellisimpina ihmisinä maan päällä.

Hän jatkoi: "Eikös teille tule kylmä?... Näin tanssin välillä, kun on hionnut, voi vilustuminen olla vaarallinen." En vastannut. Vilvoittelin vain kasvojani nenäliinalla ja huokasin, kuin itsekseni.

Hetken aikaa aitovartta noudatettuaan he tulivat tarkasti teljetylle veräjälle. Mikäs aituus tämä on? kysyi härkä veräjäpuiden läpi katsellen. Näyttää olevan kuin niittyaituus, on heinää kuinka paljon tahansa, vastasi kellokas. Eikös sieltä kuulu kellon kalkatusta?

Kalle katsoi tuvan akkunasta, että mikä siitä lähdöstä tulee, johon he renkien kanssa yksistä tuumin esteitä aprikoivat. "Eikös kieltänyt menemästä?" kysyi Kalle. "Kielsihän se", nauroivat rengit päästellessään nuoravöitä pois. "Johan minä sanoin, että kyllä kieltää, kun laitatte itsenne oikein oja-ukoiksi", jatkoi Kalle, sillä hän oli renkien puolella, kun isänsä kovin pitkälle meni.

No, niin on, niin on... Mutta niinkuin sanoin, niin saatan minä koettaa, vaikken tiedä, kuinka käy. Vaan jos suinkin voin, niin koetan päästää sinut pulasta. Koeta, hyvä veli, koeta ... puhu lautamiesten kanssa ja houkuttele ne sopimaan. Eikös niistä ole muutamat sinulle velkaakin? Ei tässä pakkokeinoja käytetä! No ei, no ei, ei pakkokeinoja...

Yhä parempaa, kaunis lapseni, eikö niin? Eikös osaakin ilvehtiä! Minäkö vaarallinen? minä? Parisenkymmentä vuotta sitten oli tuossa vielä vähän perää. Niin, niin, kaunis lapseni, silloin minä olin vaarallinen; silloin siitä tiesi yksi ja toinen; mutta nyt Voi tuota vanhaa narria! IS

Saisit vaan juopon miehen, niin etköhän tuohon hauskuuteen pian kyllästyisi. LAURA. Mutta tosi se on, ettei nykyiset miehet oikein roveissaan ole muuta kuin pullon ääressä. JOHANNA. Ei sitä kumminkaan sovi kaikista sanoa. On niitä vielä siivojakin joukossa. Eikös ole, Vappu? RISTO. Nyt ne ovat täytetyt uudelleen. Ottakaa, miehet.