United States or Dominica ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hannan koulussa minä pidän laulutunnit ja käsityötunnit ja sitten hoidan meidän talouttamme." "Eikös se joskus tunnu hiukan kuivalta?" kysyi rouva Dahl. "Kuivalta E-ei." Tuntui kuin tuo ajatus nyt vasta ensi kerran olisi tullut Sissin päähän. Rouva Dahl käänsi nyt puheen toisaalle, mutta Sissi näytti onnettomalta ja levottomalta. Selvä reaktsiooni viimeisten päivien ilon jälestä oli huomattavissa.
Mutta eikös tuo harakka ilmestyä riehahda kuin paha henki ja alkoi rämpättää, huudahdellen: "Herra Ikonen!... Täälläkö te! Ja Maiju!... Kuinka sinä nyt Maiju kulta!... Kuinka sinä nyt, kun on jo kello kohta yksitoista!... Saanko minä luvan istua", lopetti hän äkkiä. "Olkaa hyvä!" longottautui Petteri hieman loitomma, päästäen Ellin väliimme. Kuka voi arvata minun harmini.
No, onko sinulla ikävä häntä? Kyllä tuntuu tyhjältä, kun hän on poissa. Eikös sinulla ole muitakin ikävä...? Ketä muita? Pekkahan menee kanssa tässä laivassa ... missä hän on, kun ei häntä vielä näy? Voi, voi, en minä tiedä, ja laiva kohta lähtee! Tuolla hän jo juoksee! Pekka, joka sieltä tuli, oli näet Antin nuoremman sisaren sulhanen. Eivät he kuitenkaan vielä julkikihloissa olleet.
ANNA LIISA. Ja sen vuoksi panet kaikki alttiiksi! Voi, Johannes, ensi kerran minä sinulta jotain pyydän etkä sinä tahdo tehdä minulle mieliksi. JOHANNES. Minusta sinä olet lapsellinen, kun panet sille niin suurta merkitystä. ANNA LIISA. Siitä riippuu koko meidän onnemme. Minä tiedän sen. JOHANNES. Eikös mitä!
Sen hankkimiseen työllä olis' mennyt koko meidän pieni ikä" ... tuumasi Huima. "Ei se olis' ollut suur' mennessänsäkään... Mutta nyt on ihmeen kylmä ilma... Eikös lähdetä johonki hotelliin ottamaan vähän lämmitöstä."
Ukolla ei muuta huolta, kulkee pitkin rivejään, korvaa tältä, partaa tuolta nyppäisevi mielissään. Väki virkkoi: »Tulimmainen! Tuoss' on tuores ukko vaari. Sydämessä eikös vainen veitikka viel' ennallaan! Varsi vuotten kuuristama, lumet tukkaan aika loi, silmästäpä poika sama yhä vielä viikaroi!» MATKAMIEHEN N
Sehän syökin kuin iso mies! äystäsi hän kuitenkin vielä, kooten kupinpalaset lattialta ja ruveten uuteen kuppiin Matille veljiä padasta ammentamaan. Mies syö ja mies saa! sanoi Matti. Eikös niin, Nalle? Tuo vain vellikuppi Nallenkin nokan eteen. Eukko töytyytti vellikupin Nallellekin ja pisti piloillaan: Pitääkö sille lusikkakin olla.
Mutta malttakaahan ! HEIKKI. Niin kauppaneuvos on itse ollut heillä liittolaisena. Unohditte miehisen arvonne. KAUPPANEUVOS. Saivat minut narratuksi mukaansa. Mutta se oli ensimmäinen ja viimeinen kerta. Tästä lähtein lupaan aina uskollisesti pitää miesten puolta. KERTTU. Mutta olipa tää yhtä kaikki vähän sommoo, eikös ollunna, eno? Ilveily yhdessä näytöksessä
Hellmanni käveli hänen perässään ja puhui aina käänteen kohdalla. Elä, hyvä veli, anna mennä sen oikeuteen ... peruuta pois, veli kulta, manuu ... minä maksan sopiaiset ... peruuta, hyvä veli ... johan lupasi kapteenikin sopia ... eikös luvannut? Lupasinhan minä, sanoi kapteeni asettaessaan vesikannua pöydälle.
Me haastelimme vähän niistä asioista ja hän ei ollut kovinkaan jyrkkä, valittihan vaan suomalaisten ynseyttä ja muuta sellaista, jota varsin hyvin tunnemme. Osoittipa hän todellista suosiotakin suomalaisuutta kohtaan, vaikka siitä on vielä liian aikaista puhua. HANNA. Todellakin! Eikös hän ole rikas mies?