United States or Pakistan ? Vote for the TOP Country of the Week !
UUNO: Te ette epäile minua, te valehtelette! En alennu vastaamaan. VALTANEN: En myös minä urkkimaan. Selvittäköön siis polisitutkinto. UUNO: Eikö kukaan puolusta minua? Martta!
Eikö jo pohjoismaiden Odin lukemattomia vuosisatoja sitten, historian aamusarastuksessa, opettanut meille, vaikka hän oli vain "pakanaraukka," ettei pelkurilla ole eikä voi olla hyvää kohtaloa, ei mitään turvasatamaa missään, paitse alhaalla Helassa, synkän yön valtakunnassa! Pelkurit ja hylkiöt ne himoitsevat huvia ja nautintoa, mutta kammovat surua ja tuskaa.
Eikö elävä ajatus saman tekevä onko se korkea vai matala; kun se lähtee sinun sielustasi, on se sinulle suuri eikö korkea pyrkimys taikka yleensä elämän juhlallinen hartaushetki voi saapua pieneenkin kammioon?
Lopuksi löytyi kuitenkin selitys. »Eikö herra lehtori luule, että se on lentänyt sisään ilmanvaihtoluukusta?» »Jaa jaa niinhän se on käynytkin, se on varmaankin sitä tietä tullut», sillä eihän muutakaan mahdollisuutta ollut, ja senvuoksi piti ilmanvaihtoluukku tarkkaan suljettaman, ett'ei vain pikkulintuset enää sieltä sisään lentelisi luentoja häiritsemään.
Mutta, kuten isäsi on jo varmaan sinulle kertonut Liina, on tämä Aatami Ahola tullut sinua nyt emännäksensä pyytämään, Siis lyhyesti sanoen hänen aikomuksensa on käydä sinun kanssasi kristilliseen avioliittoon. Eikö niin Aatami? AATAMI. Se on vakava aikomukseni. Ja kuten tiedät on Aatami rikas poika. AATAMI. Niin, niin rikas olen. Navetta on täynnä lehmiä, on kaksi hirmuista sikaa ja, ja,
"Täytyykö?" kysyi Hanno, tullen äkkiä totiseksi, "täytyykö?! Jos sinulla todellakin olisi halua lähteä sotaan mainehikkaan Punaparran ja meidän, hänen sotilastensa, kanssa silloin olisi 'täytyy' huono sana miehen suussa, ja helpostihan se voi jos vaan tahdot muuttua ihan toiseksi." "Mitenkä se on käsitettävä?" kysyi Fredrik kummastuneena. "Eikö kuuliaisuus isälle ole pyhä velvollisuus?"
Mitä te tästä arvelette, oi sanokaa suoraan, uteli rillisilmänen leski lihavalta, naimattomalta virkamieheltä, ja siirtyi, käärien villaisen vaipan maukkaasti pyöreäin olkapäittensä ympärille, vieläkin askelta lähemmäs. Onko tämä hyvinkin vaarallista? Uskallammeko laskea eteenpäin, eikö olisi paras palata? Palatako ... niin, onhan tuuli kova, mutta arvatenkin yhtä kova takana kuin edessä.
Niinkuin esimerkiksi tämä koppi. Sanokaas, eikö tämä ole hauska ja mukava, vai mitä? Sitten kun jaksatte, niin tulette tänne ikkunaan katsomaan näköalaa. Ihmettä, kuinka kauvaksi tästä näkeekin jäälle! Ei sille ole mittaa eikä määrää! Oli se tirehtööri kuitenkin hyväluontoinen, kun antoi teidän muuttaa tänne päiviksi, eikös ollut sitten? Ja näettekös vielä kääntäkääpä silmiänne tännekin päin.
Eversti Ingram punastui, todellakin punastui ja loi jälleen levottoman silmäyksen ympärilleen löytääkseen ulospääsyn. Mutta minä salpasin häneltä tien enkä hievahtanut paikoiltani. »Sanokaa minulle», jatkoin, »eikö sitä, että joku uhraa persoonalliset tunteensa ammattitunteilleen, voisi sanoa eräänlaiseksi henkiseksi itsemurhaksi?» Minä en saanut vastausta.
Ette vain jotakin semmoista, herra. Nuo olivat juuri samat sanat. Minä ne hyvin tunnen. Olkoon että ne olivat samat sanat. Sanoinhan ne tietysti siitä syystä kun näin teidät tuolla alhaalla. Eikö mistään muusta syystä? Mikä muu syy sitten olisi minulla voinut olla? Eikö teistä tuntunut ikäänkuin ne olisivat jollakin yliluonnollisella tavalla tulleet teille suuhun? Ei.