United States or Åland ? Vote for the TOP Country of the Week !
"En tiedä, mitä Mikkelin isä Niko sanoisi, jos otamme Eerik-herran tavarat", vastasi Pekka miettivästi. "Joko taas puhut isä Nikosta! Siitä minä viisi, mitä Niko isä sanoisi. Me tarvitsemme näitä tavaroita emmekä voi niitä nyt antaa takaisin. Jos vastedes tapaamme Eerik-herran, niin voithan antaa hänelle pyssyn takaisin. Emme me voi sitä kuljettaa mukanamme, jollemme jätä sinun pyssyäsi tänne.
Ainoa, mikä vielä oli tekemättä, oli Eerik-herran tavaralaatikon tallettaminen, ja siihenkin keksittiin keino. Pojat kaivoivat tammen juurelle kuopan ja sisustivat sen tunnettuun suomalaisten tapaan kuusenkuorilla ja peittivät sen tuohilla ja mullalla. Nyt tuli Pekan pyssyn ja metsästysvehkeiden vuoro.
Niinpä hänkin lähti pajaan katsomaan Eerik-herran pyssyä, joka hänelle oli käynyt rakkaaksi, sekä valamaan luoteja matkan varaksi. Suuri lyijymöhkäle hänellä oli mukanaan, ja kun hän sitä katseli sekä ajatteli, miten paljon ruutia hän oli saanut, hän vielä kerran mietti helmien suurta arvoa. Sitten hän otti kirveen ja aikoi iskeä lyijystä kappaleen.
Heille naurettaisiin pahanpäiväisesti, sitäpaitsi Eerik-herra kyllä mielellään näkisi, että heillä olisi jokin jänis mukanaan. Varmaankin hän oli palannut ennen heitä. Pekka suostui Antin tuumaan, sillä hänkin älysi, ettei Eerik-herraa nyt kannattanut odottaa. Koira laskettiin irti, ja sen iloisesti haukkuessa suomalaispojat unohtivat sekä Eerik-herran että laivaston ja koko maailman.
Nyt heidän olisi ollut helppo lähteä karkuun saarestaan takaisin Suomen manterelle, mutta meren taakse, toivottuun maahan, he eivät uskaltaneet lähteä. He toivoivat parempaa tilaisuutta, ja sellainen ilmestyikin pian. Kesäkuun puolivälissä Eerik-herran joukko sijoitettiin Ahvenanmaalle ja pian sen jälkeen se laivoilla vietiin Ruotsiin.
Pian tuli myöskin virolaisten laivasto, ja nytkös satamassa syntyi hyörinä ja liike. Veneitä tuli ja meni täynnä väkeä, ja poikiakin elähdytti sodan into. Odotettiin vain kuninkaan tuloa, että olisi käyty herttuan kimppuun. Pari päivää myöhemmin tuli Eerik-herran laivan sivulle pikapurjehtija, ja sillä hän lähti etelään päin tiedustelemaan kuningasta ja hänen laivastoansa.
Nyt pojat olivat pulskan näköisiä ja Eerik-herran päähän pisti kirjoituttaa heidät sotamiehiksi omaan lipulliseensa. Sillä tavoin he tulivat muiden ratsumiesten vertaisiksi, saivat aseet ja heitä harjoitettiin samoin kuin muitakin. He saivat säännöllisen ruoan ja heillä oli ylipäänsä niin hyvä olo kuin asianhaarat sallivat.
Meidän täytyy kiiruhtaa, sillä Pekka on myöskin ampunut ja on joko saanut tapetuksi jonkin elävän tai tahtoo apua, sillä muuten hän olisi nyt täällä." "Ohoh, vai on Pekkakin ampunut? No sitten on saaliimme vielä suurempi, sillä Eerik-herran pyssy ei koskaan petä. Kuoleman se ilmoittaa, kun se pamahtaa ja Pekka on sen perässä kiinni, olkaa siitä varma. Jospa edes olisin ehtinyt ampua karhuja!
Tähän ei Antti vastannut mitään, mutta hetkisen kuluttua hänkin laskeusi vuoteelle, kutsui koiran luokseen ja hyväili sitä. Pekka nousi ja virkkoi: "Ruvetaan nyt maata! Minä aion pyytää Eerik-herraa laskemaan meidät omaistemme luo; jos hän kieltää, menemme sittenkin." Pian koitti aamu, ja Antin keittäessä velliä meni Pekka saaren korkeimmalle kukkulalle tähystelemään Eerik-herran tuloa.
Heitä ei peloittanut lähteä Suomeen, sillä heillä oli vielä tallella kaksi Eerik-herran rahoista, mutta olivathan he jo ennen päättäneet koota varoja auttaaksensa vanhuksia. Ilman pitkiä arveluita he siis päättivät asettua metsästelemään mainitussa riistarikkaassa metsäseudussa.