United States or Sint Maarten ? Vote for the TOP Country of the Week !
Täynnä hurmaantunutta innostusta kulkiessaan väentungoksessa Heikki vilaukselta näki eräässä syrjäisessä nurkkauksessa kaksi tovereistaan, Ollin ja Eemelin. He istuivat nojaavassa lepoasennossa mitä tyynimmässä keskustelussa keskenään, aivan kuin olisivat olleet jossakin tavallista ikävämmässä iltamassa.
Jumala auttaa ja kaikki parhaaksi kääntää.» Se oli Miina. Hän oli tullut hiipien varpaillaan toinen käsi vyöliinan alla, jossa oli kirje. Mitään määräyksiä ei ollut enää aikoihin ollut kirjeistä. Mutta tämän oli tuonut taas Rautiaisen isäntä. »Jumala teitä siunatkoon kumpaakin, neiti Esteriä ja ». Eemelin nimeä ei Miina muistanutkaan.
Kului lukukausi ja kului toinen; nuoremmat ikäluokat kulkivat hänestä ohi, raha-asiat huononivat ja luotto loppui, ja luultiin jo, ettei siitä Eemelin tutkinnosta tulekaan koskaan mitään. Mies vanheni ja jurottui yhä, ja takki kävi nukkavieruksi. Ja arveltiin, että siihen se tentteeraus nyt on jäänyt. Mutta eipähän jäänyt.
Ja taas kului kuukausia niin, että ei Eemelin tutkinnosta kuulunut mitään. Ja talon hyyryt jäivät maksamatta, vaatteet jäivät pesettämättä, kengät irvistelivät ja housunlahkeet repaloivat.
Sen kun vain tutkintorahoja tarvitsisin. Ja milloin sinulla olisi se tutkinto? Aamulla, yhdentoista aikaan. Eikä rahoja ole? Ei penniäkään. Eikä tiedossa mistään? Mistäpä ne ... jos ei sulla sattune... Sattuihan sillä, ja oli myös halukas auttamaan, mutta ei mukaan sattunut. Käski Eemelin aamulla käydä hakemassa, niin saisi. Soo noinhan se selviää, niinhän se menee kuin rasvatuilla rattailla.