United States or Guatemala ? Vote for the TOP Country of the Week !
Poikas tähden, jok' on sielunheimolaiseni, tahdon vapahtaa sinut. Tuomion basuuna soi, Herra on ovessa ja kolkuttaa. Pueta itses Kristuksen vanhurskauden pukuun, ennenkun se sinulle myöhäist' on." Juuri tänä hetkenä kuului sydäntä särkevä valitushuuto. Mustine, alas olkapäille liehuvine hiuksinensa ja hömmämekko edest' ylös vedettynä syöksi Seimke joukkoon.
Tuohan soi, kun liput liehuivat, Vastatusten rivit riehuivat, Sydänsuonten nesteet kiehuivat: "Porin marssin sävelehen kuulin! Ylös syöksyin, kaikki unohtain, Vihollista vastaan jopa luulin Miehissä nyt marssittavan vain. 'Rynnäkköön siis! minä huutamaan. 'Eespäin, nuori joukko, eespäin vaan Voittoon, kuoloon edest' isänmaan! "Näin ma huusin, hiljaisuuden hartaan Kummastus ol' ympärilläni.
Tebessä tämän tähden vallitseva alakuloisuus vaikutti, että monikin vastusti sotaväen lähtöä pahojen enteiden tähden, joita muka oli tapahtunut; mutta Epaminondas vastaukseksi lausui säkeen Homerosta: Yks paras aave tok' on: isänmaan edest' taistella, kuolla. Sotajoukot tapasivat toisensa Leuktran luona Boiotiassa.
Etkö kuule sieltä hellää, kuiskaavaista ääntä? Enkelit vastaavat: Etkö kuule meidän hellää, kuiskaavaista ääntä? Joudu enkeli armas, oi tule luoksemme! Maailman sumu-yössä kuultemme ääntele! Meidät taivaasen saattele! Tule ohjaelemaan! Edest' oikean ja hyvän neuvo taistelemaan! Enkelit vastaavat: Edest' oikean ja hyvän opi taistelemaan! Kuningas Saul oli tuolillaan Niin hirveän synkkänä.
Puolesta Herra sun hylkääjäis, Jotk' ain' on vastoin sun henkeäis; Oi jos he karttaisi synninteitä! Oi älä kadota Herra heitä! Rukoile onnellistenki puolesta: Kaikk' ilo, kaikki suru myös On, Herra, antamasi. Suo että edest' armotyös Sois sydän kiitostasi, Ett' ilon hymy nousis vaan Kuin kevään kukka tuoksumaan Sun laupeudestasi.
Hän poissa oli, ja kun sinne ehdin Vedessä värähteli tähdet vaan Jos hän se olis ollut! Etkö nähnyt?... Nyt herttua jo saapuu. Joutukaa! Pois kaukan' on hän. Kuules, Juhani! Hän henkes vie. Viel' ei hän sua tunne. Sukumme viimeinen sä olet. Anna Mun eestäs kuolla. Puvun vaihdamme. Sa hiivit pois. En, Olavi, en koskaan! Sun täytyy. Muista nimeämme! Sinä Sen edest' elä!
Vaan lapseni, jos tahdot, pelasta: Se miehenä vois maataan palvella! Viaton säästä! Kunnialla mun Suo kuolla, urhoin edest' uhratun: Niin lapsen isänmaa, Mun kuolo, saa." Näin äiti rukoili ja silmänsä Nyt muuriss' aukon löysi äkkiä Siit' ulos laski lapsen itkevän Kuin suuhun surman kaikki nielevän, Vaikk' antoi enkelten Sen kätehen. Taas julmur' raaka sisään karkasi, Kädestä miekanterä irvisti.
Voi kukkaa, joka elää haihtuakseen Ja hedelmää ei kanna elämälle! Jos kysyt, mik' on oikeaa ja totta Näilt' itseviisailt': uusin päivälehti. Mink' edest' elää tahtovat ja kuolla? Ei kuolla minkään edestä, mutt' elää Niin ett' on elämä jo kuolemata. Vaan tuolla astuu urho pystörinta! Jumalan kiitos, että sodan henki Viel' ihmiskuntaa asevelvoituttaa!
Avuks Allah! on suljetut silmät sen. Tää taistoa kanssa kuolleiden on.» Pois poistuivat. Heidän ol' temppeli. Mut kerran vuodessa käy taru hän Pyhän haudan partaalle nousevi. Kuu paistaa kimmeltävään terähän. Ja ympäri enkelikuoro soi: »Ken elänyt on edest' aattehen, hän nukkuu vaan, ei kuolla voi, maan altakin iskevi miekka sen.»
Som' on ja suloinen sotahan kuolla, ja kaunis kuolla miekankalskeesen, kuin sodan sytyttää maas vihoillinen, ja miekkas torjuu sortajata pois: O, ihana ja iloitkun väärti on kuolo kuolla edest' isänmaan!