United States or Czechia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Oluest' on juoen kelpo Syöen herkkuruokasista, Unesta makoamalla, Pakenemalla pahasta. Niin minäi mies mokoma Paeten pahasta pääsin; Orjana olin Wirossa, Palkalla pakanan maalla, Surma kasvoi suun e'essä, Paha päivä parran päällä, Yks' oli päivä miehen päätä, Tunti tukkoa urohon.
"Tuollapa on Elina roua, Tuolla taivahan talossa, Ylisessä ymmärkissä, Jalan juuressa Jumalan, Kuuen kynttilän e'essä, Kultakirjanen käessä, Pikku poikanen sylissä, Uolevi oven e'essä. Tieän myöski Klaus Kurjen " Kussast' onpi Klaus Kurki?" "Tuoll' on, tuolla Klaus Kurki, Alaisessa helvetissä, Kannukset vähän näkyvät, Jalat alta kiilustavat.
Tuota toivoimma poloiset, Tuot' aina ajattelimma, Kun kohoisi koiliskoinen, Huomenvarjo valkeneisi, Ehkä toisi toinen päivä Rauhan rakkahan sanoman; Yön mennen, valeten päivän, Yletessä aurinkoisen, Yks' oli entinen e'essä, Vaiva vanha vieressämme.
Eipä neittä ennenkänä, ei ennen ison kotona opasteltu orjan ruoskin, nahkaruoskin nau'uteltu, vitsoin viisin vinguteltu, vajan päässä vanguteltu. "Seiso seinänä e'essä, pysy pihtipuolisena: elä anna anopin lyöä eläkä apen torua, elä vierahan vihata, talon toisen soimaella!
Neitonen kujertelevi, Vyövaski valittelevi, Sulkkuparran suun e'essä, Kultaparran parmahilla. Näki veikkonsa vesillä, Veikon laivan lainehilla: "Tules veikko lunnahille, Oman siskosi otolle!" "Enmä joua sikko raukka! Hauki kultanen kutevi, Kultaisissa kupluskoissa." Eipä veikko tullutkana. Neitonen kujertelevi, Vyövaski valittelevi, Sulkkuparran suun e'essä, Kultaparran parmahilla.
Lemminkäinen, lieto poika, lauloi valkean jäniksen lattialle hyppimähän sen sutosen suun e'essä. Pohjolainen, pitkä poika, lauloi koiran koukkuleuan tuon jäniksen tappamahan, kierosilmän kiskomahan. Lemminkäinen, lieto poika, lauloi orrellen oravan, orsilla kapahumahan, koiran tuota haukkumahan. Pohjolainen, pitkä poika, lauloi nää'än kultarinnan: näätä näppäsi oravan orren päässä istumasta.
"Anna rauha raavahille, sorkkasäärille sovinto, käyä karjan kaunihisti, soreasti sorkutella poikki soista, poikki maista, halki korven kankahista, ettet koske konsakana, rupea rumanakana! "Muista muinainen valasi tuolla Tuonelan joella, kynsikoskella kovalla, Luojan polvien e'essä!
Neitonen kujertelevi, Vyövaski valittelevi, Sulkkuparran suun e'essä, Kultaparran parmahilla: "Kun et laske lunnahitta, Etkä laske lunnahilla, Polen puhki uuen purren, Halki haapaisen venehen, Poikki tallan puiset laiat, Katajaiset kaaret katkon."
Kun saisin Savosta naia, Joroisista juohatella; Minä naisin kolme naista, Yhen naisin nuoren naisen, Toisen naisin vanhan naisen, Kolmannen kasatun naisen. Nuoren nuotalle panisin, Vanhan vaattehen tekohon, Kasatun kiven etehen; Nuor' oisi nuotalla parempi, Vanha vaattehen teossa, Kasattu kiven e'essä. Katumoiksi nainen kaunis.
Silloin lieto Lemminkäinen sanan virkkoi, noin nimesi: "Itse tieän ilke'immät, paikat arvoan pahimmat, kussa surma suin pitäisi, kova loppu loukahtaisi. Oi emo, elättäjäni, maammo, maion-antajani! Kunne käsket piilemähän, kunne käsket ja kehoitat? Aivan on surma suun e'essä, paha päivä parran päällä, yksi päivä miehen päätä, tuskin täytehen sitänä."