United States or Mali ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kaataen, musertaen kaikki tiellänsä, hän kulki eteenpäin ja tunsi itsensä jo voittajaksi, kun äkkiä neljä uutta vastustajaa asettui hänen eteensä, ojentaen tapparansa kärkeä hänen ratsunsa rintaa vasten, ja huutaen järjestänsä: "Gent! ... Nesle! ... Dinant! ... Lüttich!..." Ne olivat nuo neljä Ranskan kuninkaan toveria, nuo neljä kuolleiden kaupunkien edustajaa, nuo neljä kostajaa.
Burgundin herttua hävitti sen vapauden, kukisti sen kaupan; hän antoi tappaa sen etevimmät porvarit, muiden muassa Jaen de Vos'in, joka oli isäni. Olen vannonut perikatoa Burgundin herttualle ja koko hänen joukollensa. Saastaisin kaikista on Campobasso, meidän vankimme. Minä vaadin hänen kuolemaansa." "Minua kutsutaan Dinant", toinen sanoi.
"Sama se! minä tiedän kyllä, mitä tietä herttua pakenee, minä tiedän, missä voin antaa hänelle kuoliniskun." Neljä miestä, neljä salaista henkilöä astui samassa esiin pimeästä. Nesle, Gent, Dinant ja Lüttich, nuo neljä kostajaa. "Malttakaa, toveri, me tulemme kanssanne!" He seurasivat nyt häntä ... ja Villon myöskin. Hän tahtoi olla muassa; hän tahtoi nähdä.
Hän teki itsensä vihatuksi joka paikassa, yksin noiden suuri- ja paksupäisten Flamilaistenkin maassa, joka oli hänen tukevin turvansa. "Meillä Portugalilaisilla," hän heille sanoi, viitaten äitinsä syntyperään, "meillä on tapana antaa tuhannen peeveliä kaikille, jotka eivät tottele meidän tahtoamme!" Dinant, Lüttich, sen pian saattoivat todistaa.
Minä yksin pääsin pakoon; jäin eloon ja nä'in kaukaa vaimoja sekä lapsia ahdistettavan. Heidän surkeat huutonsa herättivät kauhua ja sääliä. Mitä itse kaupunkiin tulee, kolme päivää jälkeenpäin liekit sen kokonaan olivat nielleet torninensa, muurinensa, ja ne, jotka vaelsivat sen vielä kytevien jäännöksien ja hehkuvien tuhkien ohitse, voivat kauhistuen huudahtaa: Tuossa oli Dinant!
Kaarlo Rohkea iski kuin salama tuon sekasorron keskelle. Nuo neljä kostonhuutoa: Gent! Nesle! Dinant! Lüttich! kaikuivat alinomaa hänen korvissansa. Mutta kaikesta huolimatta hänen kuitenkin onnistui, tahtonsa lujuuden ja urheutensa kautta uudistaa tappelu.
Seurasi hetkinen sekasortoa, jonka aikana, keskellä hevosten poljentaa ja aseiden kalsketta, herttua sai ensimäisen haavan. Ja miehen ääni, jonka hän hyvin tunsi, huudahti: "Muista Nesle'ä!" Vähän jälkeen päin, kun jo viimeisetkin hänen puolustajistaan kaatuivat, hän sai keihään kylkeensä. Ja nyt kuuli hän taasen huudon: "Dinant! muista Dinant'ia!"
He eivät olleet Sveitsiläisiä nuo; heidän sotahuutonsa ainakin oli toisenlainen. Joka iskulla, jonka löivät, tämä huusi: Gent! tuo: Dinant! kolmas: Nesle! neljäs: Lüttich! Burgundin herttua oli kuullut nuo sanat. Hän palasi telttaansa, möristen aivan raivoissaan: "Taaskin ne samat! taaskin nuo kostajahahmot! Voi! minä olen kirottu. Kun viime kerran kuljin Dijon'in läpi, satoi selvään verta!"
Se on tuo kamala kertomus Burgundin herttuan hävittämistä kaupungeista, joista jokainen yhä vielä on olemassa erään käskyillenne kuuliaisen kostajan hahmossa: toveri Gent, toveri Dinant, toveri Lüttich ... ja vielä muutamia muita, joita vaan kuiskaamalla tohditaan mainita. Onkohan niitä oikein olemassa, sire?" "Kenties!" kuningas vastasi.
Tästä viisaasta, mutta armahtavaisesta esityksestä Lüttich, Nesle, Gent ja Dinant jo murahtivat ja kiukustuivat. "Malttakaa mielenne vähäisen", veli Starck sanoi. "Muistakaa, että olette tällä haavaa tuomareita ja että semmoisina Jumala teitä katselee.