United States or Liechtenstein ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ihmiset olivat neuvottomia ja sättivät toisiaan siitä, ettei oltu tehty niin ja niin. Kaikki ikäänkuin häpesivät omaa saamattomuuttaan ja pelkuriuttaan. Kaikki kadehtivat toisiansa eikä kukaan uskalla mitään, niin että "tout considéré, c'est bien la lâcheté qui fait le fond du caractère français", lausuu hän ankarana tuomionsa.
Mérimée oli oikeassa ennustaessaan "tuntemattomalle" heinäkuun alussa, että "Paris sera tranquille pour un assez longtemps". Hän näkyy päättäneen tyytyä kohtaloonsa, varsinkin kun hän itsekin sai pitää paikkansa. Ei se hänestä mieluinen luultavasti ollut, mutta mielet olivat väsyneitä myrskyn jälkeen ja halusivat rauhaa. "Que voulez-vous! c'est le régime actuel et il faut s'y habituer" sanoo hän taaskin fatalistiseen tapaansa. Viikkoa myöhemmin vakuuttaa hän niinikään samaiselle ystävättärelleen viettävänsä "niin rauhallisia päiviä kuin vain voi ajatella tai paremminkin toivoa tasavallan aikana". Kuuluisa muistopäivä, 14:s päivä heinäkuuta, meni myöskin kaikessa rauhassa ja hänen mielestään rauhan takeet yhä kasvavat, huolimatta muutamain pahanilkisten ennustuksista. Elokuun 5:nä päivänä tapahtui tosin muutaman pommin räjähdys Thiers'in akkunan alla, mutta ketään ei se vahingoittanut. Kaikissa tapauksissa se ilmaisi, ettei kaikki vielä ollut niinkuin haluttiin ja ajan ilmiö oli tavallaan sekin, että kaduilla jo silloin tällöin kuultiin huutoja "vive le roi!" Omasta puolestaan ei Mérimée usko uutta kapinaa mahdolliseksi. Tasavalta on hänestä kuitenkin "un peu plus poltronne que la monarchie" ja ylipäänsä on asiain tila sangen sekava. "Elle ressemble comme deux gouttes d'eau
Jules Janin kiittelee, tosin hiukan ivallisesti, Le Carrosse'a aika tavalla, sanoen sitä jo 20 vuotta pidetyn "comme un de ces glorieux chefs-d'oeuvre de la langue française aux quels il était impossible de toucher, même de loin". Tämä kappale se muka oli "liitonarkki entisyyden ja tulevaisuuden näytelmätaiteen välillä". Nähtiinpä muka aikoinaan muutamien niinkin innostuvan siihen, että he suinpäin matkustivat Espanjaan saadakseen nähdä edes varjonkaan tuosta kuuluisasta Clara Gazul'ista, joka muka oli tämän Carrosse'n tekijä. Ja nyt se on nähty näyttämöllä, jolla se on kerrassaan epäonnistunut. Kun piispa Péricholelle käsivartensa tarjosi "vous eussiez vu les hommes et les femmes se lever d'un commun accord, non comme on se fâche au théâtre, mais comme on se fâcherait dans un salon de gens bien élevés qui ne veulent pas devenir les complices de l'incartade de quelque poète malencontreux. En un clin d'oeil, la salle a été déserte. Lisez cette comédie c'est votre droit, le livre imprimé a des droits que n'a pas la comédie parlée. Et ce qui est sûr c'est que cette saynette n'a pas été faite pour être jouée en public dans un jour de deuil, dans une ville encore toute couverte du sang de son archevêque, et qui se demande par quels moyens soutenir l'univers croulant au malice. A coup sûr, ce ne sera pas par ces moyens l
Jo "Académie des inscriptions"-osastoa varten oli Mériméen täytynyt tehdä noita ijankaikkisia vieraskäyntejä akateemikkojen luona. Ilmoittauduttuaan ehdokkaaksi Ranskan akatemiaan oli sama tehtävä taas edessä. Tiukalle se hänellä silloin näyttää ottaneen, sillä kovin kärtyisiä ovat hänen kirjeensä tältä ajalta. Hänestä on se "vilain métier", "le métier le plus bas et le plus ennyeux". Omasta tahdostaan hän ei muka ollut ryhtynytkään koko puuhaan, puolustelee hän nyt itseänsä. "C'est un peu
J'ai l'air d'être aux premières loges, mais je ne sais rien et ne vois pas grand'chose. C'est derrière le rideau que la pièce se joue".
Rakasti enemmän torttuja. Aina vaan tyhmiä sukkeluuksia, puuttui nauraen puheeseen toinen nainen korkeassa hatussa, loistavana silkistä, kullasta ja jalokivistä. C'est exellent nuo voffelit, ja kuinka keveät! Antakaahan vielä tänne. Joko pian matkustatte? Jo, viimeinen päivä on käsissä. Siksi tulimmekin käymään. Mikä ihana kevät, kuinka suloista on nyt maalla.
Niinpä kirjoittaa siitä esim. tunnettu arvostelija de Pontmartin, jonka uskonnolliset tunteet muuten olivat niin vastakkaisia Carmenin tekijän käsitteille, seuraavalla ylistelevällä tavalla: "Ce que je ne me lasse pas d'admirer chez M. Mérimée, c'est cet art,
Minä arvaan, että tuo asia on yleensä sangen vaikeata ihmisille, joilla on sydän, sanoi hän ranskankielellä. Niin, se on totta, vastasi Nehljudof: usein tuntee olevansa ... tuntee, ettei ole oikeutta tuomitsemaan... Comme c'est vrai, huudahti ruhtinatar aivan kuin olisi kummastunut hänen huomautuksensa totuutta, kuten ainakin taitavasti imarrellen seuramiestänsä.
Nikolai I oli, toistaen Fredrik suuren tunnetun lauseen, ylpeästi sanonut olevansa valtakunnan ensimmäinen virkamies, mutta hänen poikansa pojanpoika käänsi koko hallitustavassaan Ludvig XIV:n mielilauseen "L'état c'est moi" venäjäksi "Rossija moja votshina" Venäjä on perintötilani!
Ettekö luule minun ymmärtävän teitä ja kaikkea, mikä teissä tapahtuu. Onhan se, minkä te olette tehneet, kaikille tunnettu. C'est le secret de polichinelle. Ja minä olen ihastuksissani ja hyväksyn teitä. Eipä ole todellakaan mitään ihailtavaa, niin vähän olen vielä saanut aikaan. Se on yhdentekevää.