United States or Slovenia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän oli niin odottamaton vieras Kristianin luona olletikin tähän aikaan ja sitä paitse olivat puolisot eläneet niin kauvan erillään toisistansa, ettei häpäisevän tekonsa täyttänyt kuningas eikä häntä vartioiva Lebeau edes kääntyneet oveen päin, vaikka kuulivatkin jonkun tulevan. Molemmat luulivat Boscovitshin palaavan puutarhasta.
Kaikki oli täydessä järjestyksessä: valtakirja oli kyhätty tavallisen kaavan mukaan, varustettu Illyrian vaakunalla, Boscovitshin allekirjoituksella ja kuningas Kristian II:n omakätisellä nimimerkillä. Mitään väärennystä ei tässä voinut epäillä. Kauppaa kunniaristeillä ja -nauhoilla harjoitettiin siis nähtävästi kuninkaan suostumuksella.
»Zara! Zara! Missä hän on?» huusi kuningatar heti. Eräs hänen kamarineitosistansa lähestyi vuodetta ja vastasi hiljaa: »H. K. K. kreivi Zara nukkuu levollisesti kamarissansa. Rouva Eleonora on hänen luonansa.» »Entäs kuningas?» Kuningas oli jo keskipäivän aikaan lähtenyt ajelemaan hotellin vaunuissa. »Yksinkö?» Ei. Hänen majesteettinsa oli ottanut valtioneuvos Boscovitshin seuraksensa.
Näillä surullisilla oppitunneilla, joiden aikana potilasparan aina täytyi silmäsiteensä vuoksi pitää pää kallellansa, jos mieli nähdä opettajatartansa, oli kuningatar tavallisesti läsnä kuten Mérautinkin aikana: alakuloisin katsein istui hän tuijotellen Boscovitshin keksimään Clematitis Dalmaticaan, jonka varsi kierteli ylös akkunalla juuri hänen edessänsä.
Sitten jatkoi hän ystävällisesti: »Mutta minullahan ei ole enää mitään siviili- eikä sotilasasioita, hyvä kenraali!... Kuningattarella on kappalaisensa ja kamarineitosensa... Zaralla on opettajattarensa... Minä taas otin Boscovitshin kirjeenvaihtoani varten ja mestari Lebeaun parturikseni... Siinä kaikki...»
Mies joutui nähtävästi jälleen hupatuksiinsa, ajatteli Méraut; kauhean iskun huumaamana ei hän enää kuunnellut Boscovitshin loruja, vaan lensi hänen ajatuksensa heti kuningattareen. Tämä oli siis hänen alttiutensa ja kieltäymyksensä palkka! Näin loppui siis tämä uhrautumuksen päivä!
Se juuri selvisi Mérautille laskeutuessa alas Boscovitshin luota. Hän oivalsi varsin hyvin, ett'ei häneen ollut luottamista missään suhteessa, vaan oli hän helposti taivutettavissa niinkuin jonkun kiihkon riivaamat ihmiset aina ovat. Itse hän taas oli liian vastatullut ja outo mies talossa voidaksensa millään lailla vaikuttaa Kristianin tekoihin. Entä jos hän kääntyisi vanhan Rosenin puoleen?
Munkki vallan innostui ja kasvoi pitkän kauhtanansa sisässä; Rosenin täytyi rauhoittaa häntä: »Hiljempaa, isä Alphée... Kas niin, isä Alphée...» varoitteli hän peljäten, että Colette kuuli heidän puheensa. Tämä oli joutunut kerrassansa hovineuvos Boscovitshin valtaan, joka jutteli hänelle kasveistansa, käyttäen tieteellisiä nimityksiä ja kertoen yksityiskohtia kasviopillisista retkistänsä.