United States or Vanuatu ? Vote for the TOP Country of the Week !


Vaan jos englantilainen kävikin Bergit'in luona, niin hän ei ollut ainoa. Eräänä kauniina päivänä oli lukkari Nils Torgersenkin lähtenyt liikkeelle ja hiljaa kulkenut ylös vuorelle. Hän ei tahtonut jättää asiaansa kuitenkaan, ja vaikka hän ei voinut tulla Arnen luo, eihän se pahaa ollut, että hän piti ystävyyttä tytön kanssa.

Minä muistan vielä viimeistä iltaa, ilma oli yhtä selkeä kuin tänä päivänä, mutta kyllä papin vene nyt saa minun puolestani olla rauhassa. Olen oikein harmissani kun ajattelen että toinen on istuva Bergit'in luona tänä iltana. Eikö ole se harmillista, lukkari, eikä hän ole vanhempi kuin kuusitointa vuotta".

"Naisväki puhuu niinkuin se ymmärtää", sanoi hän lyhyesti, otti lakkinsa ja meni ulos. Yhtä ja toista lensi Arne'n aivojen läpi kun hän tuossa kulki. Se häntä erittäin suututti että kaikki aikeensa Bergit'in suhteen menivät myttyyn. Arne ei voinut kieltää että mielellään olisi tahtonut lukkarin vävykseen. Hän oli sekä arvokas mies että suuren talon omistaja.

"No sinä aiot kai kosioretkelle tänä iltana", sanoi lukkari, nauroi vähän samassa ja noukki muutamia pieniä kiviä ylös hiekasta. "Ei Jumal' paratkoon! minä en taida sille tolalle joutua koskaan enää", huokasi Per ja nosti nutun hihaa silmilleen. "Bergit'in ja minun välistä ei tule mitään". "Mitä sanot? mitenkä minun on sitä ymmärtäminen?" kysyi lukkari ja katseli Per'iä suurin silmin.

"Ei koskaan ole kuuntelemista mitä ihmiset lörpöttelevät", vastasi Kari ja muutti häkkärää hiukan. "Niin, sillä minä sanon sulle, että olen välistä kuullut ikäänkuin kuiskuteltavan Bergit'in kamarissa, mutta en ole ajatellut sitä sen enempää. Kun ei se vaan olisi Per, joka käy täällä kosimassa".

Smith antoi heidän jutella, hän seisoi hattu päässä ja onki kädessä keskellä virtaa onkimassa. Välistä lähti hän sukkelammin kuin vuohi kiipeemään ylös jyrkimmille kallioille ja korkeimmille lumi-vuorille, jossa ihmisjalka ei ennen ollut käynyt. Välistä ihmiset olivat tavanneet häntä muuallakin, nimittäin Björnstad'in vuorimajassa Bergit'in luona.

Hän tuli ja paljon silloin kuiskailtiin ja tuumailtiin heidän kesken. Bergit sanoi että jos hän ei saa Per'iä, niin ei hän huoli lukkarista eikä englantilaisesta; hän ei tahtonut semmoista villi-saksalaista. Per nauroi ja arveli että se oli erinomaisen hyvin sanottu Bergit'iltä. Jo rupesi hämärtämään. Bergit'in piti lähteä, mutta Per tahtoi häntä saattaa.

Kyllä kai hän sai jättää Bergit'in yhtä kaikki. Mutta Per ei, ei hän voinut päästää Bergit'iä kuitenkaan. Hän oli näkevinänsä Per'in ja koko pitäjän rahvaan seisovan nauramassa hänen takanansa Nils'ille, joka oli kosioveneessä ollut, ja viimein kaikki nämä mielikuvitukset sekaantuivat niin lukkarin päässä, että hänen täytyi mennä ulos vilvoittelemaan.

Smith, mutta hän jäi kynnykselle seisomaan, nähdessään niin paljon väkeä. "Tänään täällä on hupaista, tiedätkös", sanoi Arne ja tuli oluttuoppi kädessä häntä vastaan, "pian voin käskeä sinut Per'in ja tyttäreni Bergit'in häihin". "What do you say? Per and Bergit?" huusi englantilainen ja sai suuret silmät; otti sitten hatun päästään ja meni morsiusparin luo ja antoi heille kättä. "I congratulate!

"En" yski lukkari, "tänään oli niin kaunis ilma, ja sitten minun vanha takkini rupee jo huonolta näyttämään, näetkös". Bergit kääntyi pois, sillä hän töin tuskin taisi olla nauramatta. "Onko sinulla ollut hyvä onni kalassa tänään", aloitti Per taas ja nipisti samassa vähän Bergit'in käsivartta, "nä'in että sinulla oli koukkuja järvessä". "Ei juuri!