United States or Monaco ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tämmöinen onnellisesti onneton tilaisuus tulikin hänelle vielä osaksi vihoviimeisellä matkalla. Huhtikuun 17 p. läksi matkamiehemme Bagdad'ista, jossa hän oli saanut tarpeekseen levätä ja viettää monta hauskaa hetkeä siellä asuvain vieraanvaraisten Englantilaisten seurassa. Nyt hän taas kulki autiota erämaata kahden kesken yhden Beduinin kanssa.
Sentähden nyt nälkäisenä ja janoisena, vaan Beduinin vakaisella tyytymisellä Jumalan sallimukseen käyn levolle siihen paikkaan, missä yö minut on kohdannut ja siihen kuoppaan, jonka itse olen itselleni hiekkaan kuoppinut.
Tähän huolimattomuuteen vaikuttaa muuten vielä toinenkin, kyllä itsessään parempi syy, nimittäin Beduinin järkähtymätön luottamus, että armollinen Herra ei keltään kiellä lahjojansa. Tämä luottamus antaa hänelle rauhallisen sydämen semmoisissakin tiloissa, joissa meidän käsittääksemme mukaan ei näy enää mitään toivoa.
Voit kauan aikaa elää hänen kanssaan paraassa ystävyydessä ja olet varma, ettei teidän hyvää sopuanne nyt mikään maailmassa voisi rikkoa. Mutta annas jos sattumalta Beduinin vihastus, kateus, rahanhimo tai joku muu hänen hillitsemättömän luonteensa pahemmista puolista sattuisi tulla herätetyksi, jo silmänräpäyksessä hän on kokonaan muuttunut."
Levättyä 2-3 tuntia lähdetään jälleen liikkeelle ja matkustetaan yhteen menoon päivänlaskuun saakka. Yöllä ei Arabialainen mielellään kulje, paitsi jos joutuisasti, huomaamatta tahtoo pujahtaa rosvoin tähden vaaralliseksi tietyn paikan poikki. Melkein ainoana juhtana on erämaassa kameli; tämä eläin on Beduinin ohjauksen alla mitä kuuliaisimpia eläviä; hän tottelee tutun johtajansa joka sanaa.
Hän on aivan kuin tuo leijona sadussa, joka luolassaan kauan aikaa eli parhaassa sovussa erään miehen kanssa, mutta kun se kerran häntä hyväillessänsä sattui raappaisemaan häntä verille, niin verenhimo kohta heräsi, se raateli ystävänsä palasiksi ja joi hänen verensä. Juuri sama on Beduinin laita.
Beduinin suureksi ihmeeksi omisti ukko, hiljaa puheltuaan Haliman kanssa, joka pisti kukkaron hänen käteensä, huomionsa vaan Mansurin pojalle. Hän taputti tätä päälaelle isällisellä hellyydellä, asetti hänet vierelleen istumaan, pani taulun hänen käsiinsä ja antoi hänen, näytettyään kuinka hänen tuli päätään ja ruumistaan heiluttaa muistoa helpoittaaksensa, laulaen kertoa koko kirjaimiston.
Ah, Jumalani! ett'en minä saanut nähdä tuota jaloa eläintä! Minä olen varsin mieltynyt kauniisin hevosiin. Paruuni puhui, että se on kovin vihainen ja että se tappoi erään Beduinin, tuo kiltti elukka, yhdellä ainoalla potkulla; se on tavatonta, kuinka semmoinen eläin on virma.