United States or Singapore ? Vote for the TOP Country of the Week !
Silloin kasvoi äkkiä tuosta autuaasta sydämmestä ihania ruusuja, jotka tuoksuivat vapauttajalle ja sydämmen kammio paisui hänelle korkeaksi temppeliksi; sen paljaat seinät koristautuivat hänelle tuoreilla lehtilöillä ja jalokivet säihkyivät auringonsäteissä niiden lomitse.
On vasta vuosi yksi, Kuin toivotonna näin Ol' tullut hyljätyksi Jo vanha ystäväin; Vaan sydänkysymyksehein Tuo toinen impi vastas: "ei"! Ja minä huoleen jäin. Nyt puolen vuotta vasta On tuskin kulunut Ajasta autuaasta, Kuin olen halaillut Tuot' enkel armahaistani, Vaan nyt mun orpo lempeni Uinahtaa unheessa.
Maaliskuun iltaruskon kultaisessa hymyssä uiskenteli Korpilammin kalteva rinne, kuin Pekka väsyneenä istahti tervaspölkylle ja ikään kuin nautti illan autuaasta rauhasta. Ainoa mikä häntä mielessään kiitti oli se valtainen kasa kirkkaita säröksiä, jotka hohtivat kuin kultaiset vuoleet iltaruskon tyyneessä hämärässä.
Sinä aavistit olevan rakkautta, joka on tätä maallista korkeampi, ja kumminkin olit sinä ainoastaan tähän maalliseen rakkauteen sidottu. Johannes, etkö jo ymmärrä? Sinä näet rakkautta, onnellisuutta maailmassa, ja kumminkin, kuinka kaukana on maallinen rakkaus tuosta autuaasta, taivaallisesta! Sinä olet itse maallista rakkautta kokenut; kun sen perusta vaipui jalkaisi alta, olit sinä nääntyä.
Alkaen autuaasta kuningas Kustaa Aadolf-vainajasta ja hänen veljestänsä herttuasta, saattaisin luetella vähintäänkin sata kelpomiestä, jotka samoin kuin hekin hylkäsivät elämänsä onnen ja ilon sen kummituksen vuoksi, jota sanotaan sääty-eroitukseksi.
Puhunut ensimmäisestä rakkaudestaan, ainoasta, autuaasta, kullankimaltavasta. Rakkaudestaan häneen, Signeen, hämäräiseen, terheniseen, näkinkenkään, vitsanvarpaan, kymmenen vuotta sitten! Signe oli kuunnellut sanaakaan sanomatta.
Jos joku tietäis, kuinka katseheni näöstä nautti autuaasta hänen mun kääntyessä esineihin muihin, hän ymmärtäis, mik' onni sentään oli totella taivaallista saattajaani, jos vastakkain hän vaa'itsee nuo seikat. Kristallissa, jok' kiertäin maailmata nimeä kantaa päällikkönsä kuulun, min hallitessa paha kaikki nukkui,
On nyt Sykön mieli synkkä, into oisi iloon muiden, vaan on jalka lysmy, lynkkä, reikä alla rintaluiden. Ei oo sulho Suomen maasta, on hän tullut mailta muilta, Aunuksesta autuaasta, saanut Vienan virransuilta, hirven hiihtokankahilta; Repolan on miesi reima. On nyt läsnä urhon ilta, otsallansa Tuonen leima.
Mitä hän pyhästä ja autuaasta käsitti, sen sovitti hän Montinin rouvaan. Hän oli jo tyytyväinen, kun sai nähdä hänet. Ja se sai hänen jäsenensä väräjämään ja siinä oli kylliksi suosion osoitusta hurmaamaan asti, kun rouva taputteli häntä poskelle.
Siitä, että elät vielä. Siitä, että saisin nähdä sinut. Et tiedä, kuinka minulla on ollut ikävä sinua. Johannes tunsi silmänsä huikaistuvan tuosta auringosta, joka tulvehti häntä vastaan Liisan autuaasta, kuin itsetiedottomasta silmäparista. Hän käänsi kasvonsa pois ja tervehti päännyykähdyksellä Muttilaa, joka hiukan hämillään seisoi taempana.