United States or Namibia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän katseli tuijotti kauan valkeesen ja pudisti tavan-takaa päätänsä, kunnes hän viimein sammutti valkean ja sanoi itsekseen: "minä en ole taitanut itseäni auttaa enkä minä myös voi auttaa muitakaan". Sillä aikaa Lents oli kävellyt kotiinpäin. Hän käveli hiljaksuten. Hän oli niin väsyksissä, että hänen täytyi istahtaa kiviläjälle tien viereen.
"'Sinä tiedät, että vanhan temppelin käytävissä, tuolla öljypuun rungon juurella on kätkössä pakanallisten pappien aarteet. Isä tunkeutui sinne kerran ja toi tullessaan kultaisen soljen. "'Minä menen sinne niin pitkälle kuin pääsen. Ehkäpä löydän kätketyn kullan. Jumala auttaa minua varmasti. "Ja minä sanoin amen.
Eerolla ei ole tapana kirjoittaa. Oskar välittää tietoja, tavallisesti äidin kautta. Sitte isä avaa kirjeen. Se on pian luettu ja isä ymmärtää kaikki. Painuuko hän sitte ehkä kirjoitustuoliinsa ja ajattelee raskaita ajatuksia, joiden ydinkohtana kuitenkin on: miten voisin auttaa poikaa?
Vaikene siis; vaikk' kaatuis hän, mitä voivotus auttaa? Kyyneltulvia kalliimpaa sekä parkua naisten hurmeen tilkkakin on, min sankari kuolema eessään taiston hetkenä suo kotimaansa ja kunnian uhriks.» Haasti ja istuutui sekä julmana keinua alkoi. Puoliso, karttaakseen ukon nurjaa hetkeä, hiljaa keittiöhön meni toimiin, kun tytär ankea huoltaan kaihoin itkemähän läks ääneti kammiohonsa.
Se on kauhea, se on tuskallinen kiusaus. Mutta kun meillä on vieressämme tyyni ystävä, ystävä, joka kaikki tuntee, silloin olemme paljon rauhallisempia; tieto, että aina olet luonani, auttaa minua pysymään lujana." "Bolton, oletko muistanut, että se virka 'Nais-maailman' toimituksessa, jonka Karolinalle tarjoat, pakoittaa hänet tulemaan Newyorkiin?
Leubelfing hypähti ylös pahastuneena, astui kopean-suorana Korinnan luo, seisattui ihan hänen eteensä ja kysyi ankarasti: "Mitä loruja?" Korinna oli myöskin peloissaan noussut ylös, mutta hänen näkönsä muuttui äkisti ja hän kiersi kätensä paashin kaulaan. "Hyvä herra! Kaunis herra! Auttakaa minua! Teidän pitää auttaa minua! Minä rakastan Lauenburgia enkä luovu hänestä! En koskaan!"
Mut kuolossakaan untani en jätä, ma elän alkuvoimain elämätä täst' alkain, liikun tulen, tuiskun lailla näill' elon entisillä taistomailla ja niitä tahdon auttaa, joill' on hätä....
Silloin taas matkan päässä kajahti ilmoihin hätähuudot: "Herra, kanootti uppoaa! Joudu pian tänne! Ah herra, emme osaa uida!" Stanleyn tuumiessa, miten voisi auttaa heitä, kuului taas uusia huutoja: "Venhe! Tuo venhe tänne! Kiiruhda venhe, venhe!" Toisaalta kuului: "Ah, me hukumme vesi ulottuu jo polviimme saakka! Tule, herra, tahi kuolemme! Tuo venhe tänne!"
Auttakaa!» kuului hengästynyt, pelosta vapiseva ääni. »Olen langennut tuohukseni on sammunut orjat ovat minut jättäneet. Olen Diomedes rikas Diomedes kymmenentuhatta sestertiota sille, joka auttaa minua!» Samassa Klodius tunsi jonkun takertuneen hänen jalkoihinsa. »Hitto sinut periköön päästä irti, hullu!» peluri ärähti. »Oh, auta minut ylös ojenna kätesi!» »Tässä nouse!» »Onko se Klodius?
Mutta luuletko sillä parantavasi elämää, että ristissäkäsin jäät suremaan sen pahuutta? Paras olisi silloin sulkeutua luostarikammioihin, vai mitä?» Erkki pudisti päätään, ja tohtorinna jatkoi: »Jos todella tahdot lähimmäistäsi auttaa, täytyy sinun tuntea ja ymmärtää heitä. Siis reippautta, Erkki! Reppu selkään, ja lähde kiireesti matkalle!» »Oh, sinua äiti, millainen olet!» »Niin, niin!