United States or Peru ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hänen siellä hän istuvan keksi, kumppanit syrjemmäll' oli muut; vain kaks oli luona, sankari Automedon, vesa Areen Alkimos vielä, palvelutoimessaan; hän ol' atrian päättänyt juuri, syönyt, juonutkin; poisviemätön viel' oli pöytä. Huomaamattapa luo tuli valtias vanha ja kietoi polvet Akhilleun, suudellen kädet suullehen nosti julmat, murhaiset, monen poian riistäjät hältä.
Heitäpä kammahtain heti taapäin väistihe jälleen Hektor, Aineias sekä myös Khromios jumalainen, siihen jättäen Areton läpi syöstynä peitsin. Vaan heti Automedon, väkivertana ankaran Areen, hält' asun riisti ja näin sanan virkkoi, riemuten huusi: "Hiukan huojentui toki rintani nyt suremasta surmaa Patroklon, yht' aimoa vaikka en kaannut."
Vaan tulen hohtoon toi lihalaudan vankan Akhilleus siin' ositellakseen selät oinaan, uhkean vuohen, syöttiläskarjun myös sularasvaisen selysviilun. Selkiä Automedon piti kiinni, ja iski Akhilleus, taiten leikkeli nuo, palat vartaisiin pujotellen, vaan tulen valtaisen teki Patroklos jumalainen.
Vaan heti Automedon pulan auttoi, mies sotikuulu; mittavan miekan lanteeltaan tukevalta jo koppoi, hyppäsi vaunuiltaan, sivuorhin löi heti irti: talttui tottelemaan hevot ohjia taas kireöitä. Mies päin miestä he taas kävi mieliä-polttavin vimmoin.
Vaan etumaisina muist' oli urhoa kaks asehissaan, Patroklos sekä Automedon, yht' uljahin innoin taistoon myrmidonein etupäässä.
Vihdoin Alkimedon, asekumppani, Haimonin poian Laerkeen vesa tuo, hänet huomasi miesmetelissä, jälkeen vaunujen riensi ja näin ajajalle jo huusi: "Automedon, ken moisen on mielees turmioaikeen pannut taivahisista ja sult' älyn selkeän vienyt? Iliolaisia päin ajat telmeeseen tulisimpaan yksin! Kaatunut kumppanis on, ja nyt korskana Hektor pannut on harteilleen sovat Aiakon aaluvan uljaat."
Juoksuun Automedon koki saada ne, poika Dioreen, vaan siin' auttanut ei moni ruoskan viuhuva isku, ei moni houkutus, ei moni uhkaus; ei halu ollut kääntyä laivain luo liki Hellespontoa laajaa niill', ei taistelohon tasapäähän akhaijien keskeen, vaan kuin patsas paikoillaan pysyväisenä seisoo muistona, kussa on kumpuun mies tai vaimokin pantu, sorjine vaunuineen hevot seisoi liikkumatonna, päät oli riipuksissa, ja polttavat kyynelet maahan silmist' uhkuivat, kun kaipasivat ajomiestään, murhein muistelivat; ryvetyttihe tanteren multaan hulmahtain ieshihnoistaan ulos uhkeat harjat.
Leipää Automedon vasut sorjat taitteli täyteen, pöytään järjestäin; lihat leikkeli taasen Akhilleus. Ruokiin ryhtyivät he nyt valmiisiin, valioihin. Mutta kun kyllältään oli ruokaa saatu ja juomaa, ihmeissään Priamos ihaellen katseli, kuinka 629 kaunis, suur' ol' Akhilleus kuin joku kuoloton aivan. Muotoa myös Priamon ihaellen Akhilleus katsoi kunnianarvoisaa, sanat vanhan sattuvat kuuli.
Hällepä Automedon näin vastasi, poika Dioreen: "Kenpä akhaijeist', Alkimedon, sun laillasi voimaa ohjata, hillitä myös voi orhien kuolematonten, muut kuin Patroklos, jalo neuvoon kuin ikivallat ain' eläessään; vaan jopa kuolo ja kohtalo joutui! Niinp' ota ruoska ja ohjat nyt helavälkkyvät itse, vaan minä taistelemaan alas astun tanterehelle."
Taisteli Automedon, suru vaikk' oli kumppanin surmaa, kiitäen vaunuillaan kuin keskeen hanhien kotka; nopsana vuoroin väisti hän vimmaa iliolaisten, 461 nopsana taajaan tungokseen taas vainoten syöksyi; urhoja kaatanut ei toki, vaikka hän päin karahutti; vaunuill' yksin seisoissaan samall' ei näet voinut peistä hän lennättää, hepojansakin ohjata oikein.