United States or Philippines ? Vote for the TOP Country of the Week !
Vaan kun kaikki kasvanunna Täysinäisnä tähkäpäänä, Antoi Herra taas apunsa, Itse ilmansa asetti, Että ihmiset ilolla Niitä kyllä niittelevät, Että kykkyjä kylillä On ja aumoja ahoilla, Pieleksiä pellon päässä. Sitä ei ole sisarta, Ei sitä emosen lasta, Joka saattaisi sanoa Ruokapuolen puuttehesta, Vaikka niit' on varsin harvat, Joilla tapana talossa Kiitosvirttä veisaella.
Astuessani ulos näyttelystä kuului laukaus tornista. Kello oli 4 j.pp. ja näyttely suljettiin. Ei ollut monta syrjäistä ulos astumassa. Enimmäkseen työmiehiä sinisissä puseroissaan. Aurinko valaisi vielä vinosti kattoja ja kuvapatsaita. Mutta se oli surullista syksyn valoa. Muistui mieleeni sänkipelto, josta aumoja vedetään riiheen illan suussa.
Enpä mä kuitenkaan voi surra, jos talvikin tullee, kuin suvenaikainen työn' turha se ollut tok' ei: Aumoja on ahoviereni täynnä, ja purnuni paisuu, karjani karttunehen täyttävi rieska ja kuu; jonka ma maan povehen elon uuden siemenen kylvin, ei huku siellä se, ei, vaikka se nyt mätänee, mut suvi uus' kuni kirkastaa taas maita, se nousee uutena viljana vaan tuhvasta taivaasen päin.
Kuss' ennen kurikka paukkoi, Teki tervaspilkkehiä, Alkoi aumoja asua, Kekopäitä kelletellä, Kuss' ennen kuret munivat, Hanhet hautoivat pesiä, Niissä hyörii heinärauta, Välkkyi viikate terävä, Kussa kasvoivat kanervat, Niissä kartanot kajotti.
Me marssimme vielä länttä kohden eteenpäin Orhaniesta muutamia virstoja, siksi että ehtoopäivällä saavuimme Vratschesch nimiseen kylään. Kylä oli korkeiden vuoriharjanteiden ristimyksessä ja virta juoksi sen keskitse. Nämät kaikki olivat aiotut Plevnaan vietäväksi, vaan nyt se oli jo myöhäistä. Heiniä oli myös, suuria aumoja, joista teimme pehmeitä yösijoja.
Oli toiset tai kolmannet syysmyrskyt, jommoisia tavallisesti syntyy tuontuostakin elo- ja syyskuun vaiheilla, kun yöt pitenevät ja kylmenevät ja ilmat jäähtyvät. Lauhatuulisen kesän jälkeen ilmaantuvat ne yht'äkkiä riipimään lehtiä puista, kaatamaan kuhilaita ja aumoja ja repimään tuohikattoja. Vanhoja puita kaatuu silloin sadoittain suurissa metsissä, joissa räiskää, paukkaa, ulvoo ja humisee.
Annan aumani kotoiset, heitän hietapeltoseni oman pääni päästimeksi, itseni lunastimeksi." Sanoi vanha Väinämöinen: "En halaja aumojasi, herjä, hietapeltojasi! On noita itselläniki, peltoja joka perällä, aumoja joka aholla. Omat on paremmat pellot, omat aumat armahammat." Lauloi nuoren Joukahaisen, lauloi ainakin alemma.
Mutta siksi kuin vilja lainehtii huhdassamme, puristelemme kaikin voimin metsän antimuoria; ja teille kolmelle maistaa liha kylläkin vielä. Niin kuluessa kahden vuoden mutta koska huhdassamme seisoo valmiina teräinen laiho, niin aumoja rakentelemme ja riihiä kolkkeilemme, no niinhän silloin työskentelemme kuin oikeassa talossa.