United States or South Korea ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ei ole mahdollista, että hedelmä olisi voinut niin kauas puusta pudota. LYYLI: Asut majoissa maasi vihollisten. KAIKKIVALTA: He eivät ole meidän vihollisiamme. He ovat minulle toisen, laajemman vapauden lahjoittaneet. KAIKKIVALTA: Sykkivän sydämen vapaus, hengen, joka hehkuu Jumalalle. LYYLI: En ymmärrä minä sitä vapautta. Etkö tiedä, että palvelet isäsi murhaajaa?
Majuri oli siitä nuhdellut häntä, oli sanonut: «Luuletko sinä sen paremmin sopivan, että me kävisimme Harmaalassa, jossa sinä nyt yksin emännättä asut?« Klaus oli tuohon vastannut: «Te tiedätte syyn, rakas majuri, mikä estää, ettei Harmaalaan emäntää tule«.
Sinä asut metsässä, ja toisten ihmisten pahoja töitä käypi sinun syyksesi ajaminen, ole sentähden varoillasi." Risto otti Leenan käden omaansa, puristi sitä lempeästi ja lausui: "Sydämestäni kiitän sinua näistä sanoistasi ja koetan niitä noudattaa, jos suinkin voin."
Kun kerran olen saanut vaimon kotiini, tiettävästi sisar Gudulallakaan ei liene mitään sitä vastaan muistuttamista, jos sinä, isä Baruch, tyttärinesi asut minun luonani, kuten minä kerran tahdoin tulla teidän luoksenne asumaan ja elämään, mutta johon sisar Gudula ei suostunut, koska hän arveli sitä sopimattomaksi.
Sinun pitää välttämättä tulla minun luokseni asumaan, kun tulet Helsinkiin tutkintoja suorittamaan, sanoi Henrik Toijalassa, missä heidän oli eroominen. Asut minun luonani ja minä luen ja teen ihan mitä sinä tahdot. Uuno lupasi.
Taitaa tulla jo lopun parikymmentä vuotta, virkahti Jaakko Jaakon-Lauri kummallisen korkealla falsetti-äänellään, jota ei olisi ollenkaan niin turpeasta miehestä uskonut. Mutta taitaa olla vähän niinkuin vikaa sinussakin... Kunko olen maalle muuttanut? Kun asut niinkuin kyöpeli muurien ja telkien takana. Kuka tänne uskaltaa? Ettei tässäkin ole vain joku rotanloukku!
Missä ihmeen kapakassa minä olenkaan sinua ennen nähnyt? sanoi Henrik luonnollisella äänellä, muistutellen todellakin mieleensä näitä kasvoja. Kadulla tietysti, missäs muualla. Ei, muualla se taisi olla: ellei vaan Alppilassa? Ole sinä! Minnes mennään, hä? Missäs sinä asut? Kas vaan, kohta kysyy missä asut. Mutta vie sinä ensin minua ja tarjoo jotakin hyvää.
»Nään kyllä, kuinka asut valkeudessas omassa, jota heijastaa sun silmäs, kun hymyillessäs niin ne tuikahtavat. Mut tiedä en, ken olet, sielu pyhä, en myös, miks asut tässä taivahassa, min kuolevilta säteet toiset verhoo.» Valolle virkoin näin, mi ensin mulle puhunut oli, ja se tuosta tuli viel' entistäkin kirkkaammaksi paljon.
Vapaana voimani voitti kheruubit, Se luonnon suoniss' alkoi soluella Ja Luojan riemut muka aavistella Oi tuskan sain täll' uni-autuudella! Yks leimaus! ... mun maahan murskasit. En vertas' oo: sa asut korkealla; Jos pystyinkin sua esiin loitsimaan, Sua pysyttää sit' enpä voinutkaan.
«Mutta Metsämaahan on niin pitkä matka, että menee koko päivä, ennenkuin Johannes sieltä tänne ennättää«, sanoi majuri uteliaana odottaen mitä Maria tuohon vastaisi. «Vaan meillä on hevonen. Iisakki saa näyttää minulle missä asut, niin tuon minä joka päivä leipää sinulle«. Majuri nauroi. «Kyllä sinä keinoja tiedät ... Mariani.