United States or Kyrgyzstan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Vuorelt' äkkiä hän moniryhmyiselt' alas astui rientävin askelehin; kovin metsä ja kukkulat ylhät järkkyi jalkojen alla, kun kuoloton valtias kulki. Askelt' astui kolme, ja neljännellä jo ehti Aigaihin, kuhun aikoi; siell' all' aaltojen hälle kuulu ja kullanvälkkehinen ikilinna on tehty.
Minä olin yksi niitä, yksi hänen laatuaan, ja ma käännyin kärkkymättä selin herraan korkeaan, pari askelt' ahdingosta syrjenin ja jouduin näin, sotamiehen luo, jok' istui siinä virttä virittäin. Paljain päin hän portaill' istui korkeana ryhdiltään, hattukulu polven päällä vasemmassa kädessään. Kurottaa voi kättä tätä vielä suotuun antimeen, käsi toinen oli poissa, viemä sodan viikatteen.
Ei keisarinna, nähkääs, askelt' astu, Jos mauria ei hällä seurassaan; Ja ollaksenne oikein keisarinna, Mukana pitäis moinen piru olla. Mut näinkin tervetulleet! Mitä nyt? TAMORA. Sa mitä tahdot vain, Andronicus. DEMETRIUS. Tuo tänne murhaaja, niin hälle näytän. CHIRON. Tuo tänne konna, jok' on raiskuun tehnyt, Min' olen pantu hälle kostamaan.
Hän tietää: askelt' ei se häpeän käy täynnä johon käsky tuo sen työnti, on jalka raskas joka rientäjän, ja rinnass' asuu haava harmin jäytävän; mi tuimemp' on kuin tuonen miekan lyönti. Ja väki tuo! Ol' ammoin, päivin paremmin, hän kokenut sen kuntoa, sen voimaa, kun riemull' eestä kolmannen se Kustavin tulehen riensi; murtuneihin riveihin uraansa piirsi hurmeen purppuroimaa.
Sä käyt; ne seisoo rivittäin. Kädessä lakki, paljain päin. Vähältä vain ne lankee polvilleen, Ikäänkuin näkisit ne venerabileen. FAUST. Viis askelt' ylös vielä, tuonne kivellen! Levähtää saamme hiukan kangasalla. Täss' usein yksin istuin, miettien; Rukoillen kiusailime paastoomalla.
En luule, että moinen hohti valo alt' Aphroditen luomen, koska häntä haavoitti Amor-poika vasten tapaa. Hymyili rannalta hän oikealta ja sormi kukkasia kirjavia, ylänkö joita siemenettä kasvaa. Vain kolme askelt' oli poikki puron, mut Hellespontoa, mi tautta Xerxeen on vieläi tutkain ihmis-ylpeyden,
Hän tietää, ettei mielin tyvenin se häpäisevää askelt' astu tätä, sen rintaa painaa murhe katkerin, sydäntä kalvaa haava tuskastuttavin tuimemmin tuonen miekan iskemätä. Ja väki tuo! On uljuutta ja voimaa sen hän entis-aikaan saanut koetella, hän muistaa kuin sen kanssa Kustaa kolmannen tulehen riemull' astui, tiensä piirtäen riveihin murtuneihin hurmehella.
Eikös jo teistä selväksi se näy, Ett' eivät henget laita-jalvoin käy? Ja nyt kuin ihmiset te hyppelette! Miks' seurahan tuo tungeiksen? Hän käypi kaikkialla haistellen. Jos tanssii muut, hänen täytyy laverrella. Jos hän ei saa joka askelt' arvostella, Se on kuin turhaan tehty vaan. Etenkin on hän harmissaan, Niin pian kuin eespäin kuljetaan.
Tien puoleen toiseen tungettuina käytiin näin kuullen syntejä nyt kurkun, joita mokomat seuraa saavutukset kurjat. Ja laajetessa ladun yksinäisen taas tuhat askelt' ehkä astuttihin vait ollen, vaipuneina mietteisiimme. »Te kolme, mitä miettien te käytte?» äkisti ääni soi; ma siitä säikyin kuin pelkuri tai hepo pillastunut.
Matelemmehan kuin etanat, Jo naiset eelle joutuvat, Sill' akka Hiitolaan kun luistaa, Tuhat askelt' ennall' ompi muista. Niin arkaa ei se oo kenties: Tuhat askelt' akka tarvitsee, Vaan jos hän kuinkin hätäilee, Niin askelella harppaa sinne mies.