United States or Brunei ? Vote for the TOP Country of the Week !


Epäluulon alainen henkilö on salaisen tarkastuksen alla, ja on seuraavat seikat saatu ilmi. On huomattu hänen kahdesti käyneen yön aikana muutamassa Papiston-kadun varrella olevassa talossa. Ensimmäisenä yönä kuljetti hän mukanaan rahaa, toisena asiapapereita. Hän palasi sieltä ilman kumpiakin.

Stenfors siellä oli pahalla tuulella. Hän oli päivän kuluessa joutunut tarkastelemaan papereitansa ja löytänyt sieltä useita laiminlyötyjä, unhotettuja asiapapereita. Niiden lisäksi muistui mieleen yhtä ja toista, joka kiireellisten huvittelemisten vuoksi oli lykkäytynyt päivästä toiseen. Sinä päivänä ei kukaan päässyt hänen puheillensa.

Piispa Morehouse nousi sivuuttaen tavanmukaiset kohteliaisuudet ja alkoi puhua: Ei ole säilynyt asiapapereita, joista voisi saada selville, mitä nuo alkukirjaimet merkitsevät. »Ajelin äskettäin vaunuissani pitkin katuja. Oli ilta. Minä katsahdin silloin tällöin vaununakkunasta, ja silmäni näyttivät avautuvan, ja minä näin asiat sellaisina kuin ne todellisuudessa ovat.

Sihteeri tuli sisälle tuoden jotain asiapapereita. Kiitän teitä suuresti, sanoi puheenjohtaja paperossia sytyttäen. Minkä jutun annamme tulla ensin? Eiköhän vaan myrkytysjuttua, sanoi sihteeri muka välinpitämättömästi. Olkoonpa niin, jos myrkytysjuttu, niin myrkytysjuttu, sanoi tuomari harkittuansa, että tämänlaatuisen jutun saisi loppumaan kello 4:ksi ja sen jälkeen voisi lähteä.

Tämän selaillessa isossa kirjalaukussa olevia asiapapereita, tarkasteli kuningas Kungsörin hevossiitoslaitoksen äskettäin saapuneita edellisen vuoden tilejä, vähensi omalla kädellään useita kruunun osalle merkittyjä maksueriä ja tutki tarkkaan kaikki niissä olevat numerot.

Hänellä oli aina sanomaton, muille kiusallinen halu tarkastella asianajajan asiapapereita ja samalla hän käyttihen talossa jonkilaisena poliisina, niin että kasvavat Bisbyt, kymmenen luvultaan, pakenivat mihin vain pääsivät ja söivät voileipiänsä pimeimmissä nurkissa, kun vilahdukseltakaan näkivät tätin hoikan olennon.

"Katso tässä on henkesi." Hän sieppasi eräästä asiapapereita sisältävästä kotelosta kellastuneen pergamentin. Hän näytti sitä pelästyneelle Petrokselle, joka vaipui masentuneena polvilleen. "Käske", änkytti hän, "minä tottelen". Kamarin pääovelle koputettiin. "Mene tiehesi", huusi keisarinna.

Siellä istui viisi herraa pöydän ympärillä, joka oli täynnä asiapapereita. Siellä tunsin valtiosihteerin, jonka aamulla olimme nähneet, pääpostisihteerimme ynnä herra Huntingdonin. Neljäs oli kauniin näköinen mies, joka, niinkuin myöhemmin sain kuulla, oli pääministeri. Viidennen näin olevan meidän virkakuntamme ylipäällikön, koko postilaitoksen tirehtöörin.

Kuka hänen sentään tiennee, minkäverran todellisia asiapapereita noilla ylimääräisillä kulloinkin laukussaan lienee, mutta niin he vain astuskelevat juhlallisen näköisinä ja selkä kenossa, jopa pääkin hiukan kallellaan, että luulisi koko maailmaa mullistavat aatteet heidän päässänsä pyörivän.

Vasta kymmenen ja yhdentoista välillä alkavat senatin ja muitten virastojen herrat ilmestyä messinkilukkoinen nahkalaukku asiapapereita varten kainalossa.