United States or New Zealand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Eikä hän yleensä pitänyt mitään tästä "patriootista", vaan lausui aina hänestäkin ankarat päätökset. Hän muka näytti olevansa pelkuri, kuin hän pakeni tämmöiseen maailman soppeen, jos hän todellakin tunsi kykenevänsä suurempiin toimiin. Jos hänessä olisi ollut todellista intoa, niin hän toki olisi jäänyt taistelukentälle, Elina arveli.
Wickfield, pikimmältä katsahtaen Uriah'an tämän suostumusta varten. "Onko täällä sijaa minulla?" kysyin minä. "Minä muutan mielelläni, Master Copperfield Mister aioin sanoa, mutta tuo toinen tuntuu niin luonnolliselta", lausui Uriah "vanhasta huoneestanne, jos se olisi hauskaa teille". "Ei, ei", arveli Mr. Wickfield. "Miksi teitä häirittäisiin? Löytyy toinen huone. Löytyy toinen huone".
Tässä oli siis heti yksi koukku mihin voi tarttua. Palattuaan retkeltään koputti hän opettajattaren puolelle, kertoakseen hänelle uutisensa: Kun heitä nyt on varoitettu, arveli hän, niin saatte luultavasti jonain päivänä luoksenne ukot monilla anteeksipyynnöillä ja selityksillä, mutta minä neuvoisin olemaan suostumatta mihinkään välipuheisiin heidän kanssaan.
Ja Muttisen ällistys muuttui kummastukseksi ja kauhuksi, kun nuo näpistelijät häpäisivät varakkaampien asuntojakin, liaten mattoja, repien tauluja, jopa heitä itseään murhaten. Tällainenko oli Suomen työmies? Ei aivan; näitä arveli Muttinen tekevän niiden irtolaisten, joita ryssät olivat sodan ajan keränneet patteritöihinsä, turkkilaisinta osaa kansasta, kelpaamatonta elämään omilla seuduillaan.
Pitkä aika kului sen jälkeen ilman että Livingstonesta saapui minkäänlaista sanomaa Eurooppaan ja moni arveli jo häntä kuolleeksi.
"Tämä oli raskas työ", sanoi Per, istuutui kivelle ja pyyhki otsaansa. "Ei suinkaan hän voi olla aivan kaukana täältä", arveli hän, nousi ja katseli ympärilleen, mutta hän ei voinut nähdä mitään. "Hallo!" huusi hän niin että jyrisi vuoriloissa; mutta koski piti vielä suurempaa ääntä, kuohuen alaspäin. "Kun ei hän vaan ole luistanut alas", ja Per tuskastui.
Jo arveli eräs: Jokohan nuo akat ennustivat oikein! Mietittiin asiaa.
Vuorenhuipun juurella laski järveen isohko puro, jonka rannat näyttivät kasvavan nurmikkoa ja jonka kulkua voitiin vuorenhuipulta seurata noin puolen penikulman matka. Myös oli Ville nähnyt järven pohjoisessa päässä sen paikan, missä Latvajoki laskee järveen. Hän arveli jäänlähdön alkavan siitä päästä, sillä joen suulla näkyi melko paljon avovettä.
"Se olisi häpeä minulle", arveli hyvänluontoinen seppä; "ja saattaishan olla, että hänen henkensä todellakin on vaarassa. Onhan niitä verenhimoisia haukkoja, jotka varpuseenkin iskevät yhtä hyvin kuin haikaraan".
Kuuma hiekka poltti hänen jalkojansa niin pahasti, että ne olivat haavoja aivan täynnä; hän valitti silloin kohtalonsa kovuutta ja arveli Luojan tehneen väärin hänelle, koska ei ollut hänelle lahjoittanut niin paljoa kuin järjettömille luontokappaleille. Kun hän vihdoinkin saapui Kufan kaupunkiin, näki hän suuressa moskeassa oven vieressä istuvan miehen, jolta olivat molemmat jalat poikkilyödyt.