United States or Greece ? Vote for the TOP Country of the Week !
Slaavi kääntyy silmissä vielä unelmoiva samettitummuus. Oi, miten Elma rakastaa tuota surullista samettitummuutta. Hän tahtoisi hiipiä niitä lähelle ja unelmoida loppumattomista tulevaisuusihanteista, kuin aromaan rajattomuudesta. – Mitä te mietitte, – sanoo Elma hiljaa. – Kapinaa. Elma hiipi vaistomaisesti nuoren slaavin luo. – Mutta jos ei se onnistu, niin teidät vangitaan –
Heti miekka kädessä hän riensi kasakoita päin, katsonut ei ystävähän, lausuttuaan näin. Ett' on toinen kiukuissansa, siit' on huoleton; jäikö tuo vai tuli kanssa, hälle yhtä on. Seisahtua hän ei aio, eteenpäin on matka vaan; maistaa hänen miekkaans' sai jo poika aromaan. Parku, pauke kuuluu siellä, kostoon rynnistää Ryssät nuo; mut Stoolin vielä pystyssä on pää.
Tämä paimentolaiskansa, joka tunnustaa Muhametin oppia ja kuuluu turkkilaisiin kansoihin, asuu suurella osalla keski- ja länsi-Aasian ylängöstä. Omskin kaupunki on kirgiisein aromaan rajalla, mutta sitä pohjoisemmaksi eivät heidän asuinsijansa ulotukaan. Omskissa heitä näkee joka päivä ja kaikkina vuoden aikoina, mutta erittäinkin saapuu heitä joukottain joulun edellä pidettäville markkinoille.
Näin unta aavikoista Ja kaupungin raunioista, Min kirjokuvut hohtaa Siin kesken aromaan. Sen palatseihin santaa Nyt ilman tuulet kantaa, Ja minne silmä kohtaa, On tyhjyys ja kuolo vaan. Jo sortui muurit ylväät, Jo templein marmoripylväät Ja malakiittilaikat Ne raukee, lohkeaa. Miss' aukes siimeet puistoin, Ei tiedä tarut muistoin, Siell' ehkä laidunpaikat Nyt aron paimenet saa.
Jos tuiskut oli, satehet, öin, päivin, suvin, talvisin, ne kaikkialla kujehet havaittiin Kulnevin; ja sotarintaan vastakkain kun saatiin rivit armeijaan, niin tunnettiin koht' iskuistaan tuo poika aromaan. Mut Suomen sotajoukossa ei ollut ainoatakaan, jok' ei ois Kulnev-ukkoa pitänyt vertanaan. Kun huomas tutut kasvot nuo, niin ilost' irvisteli tuo, tuo karhu Saimaan seutujen kasakka-veljellen.
Soittaa uudelleen. Hallo! Halloo! Ei mitään vastausta. Kaksi santarmisotamiestä, jotka olivat jääneet vahdeiksi kyökkiin menevälle ovelle nauravat hänelle ja koettavat vieraalla kielellä jotakin selittää. Mutta rouva ei heitä ymmärrä. Eeh baarina! sanoo kättänsä heiskauttaen toinen santarmeista, ruskeasilmäinen, mustaverinen aromaan asukas, ja koettaa kädenliikkeillä tehdä itsensä ymmärretyksi.
Mut Israel jos tappoi lapseni, Niin kuolkoon murhaaja, mut sulle rauha. Vihaiset tuulet, tuokaa turmiota, Aromaan myrskyt isää rankaiskaa, Jos lapsensa ei kuolemaa hän kosta, Jos Zuurin keihäs väistyy vihollistaan. He kohta tääll' on, sanoit? BILEAM. Raju-ilma Niin raivosti ei metsää tuiverra, Ei rohkeammin ukkonen syö puuta Kuin karkaa kimppuhusi Israel. ZUUR. Mut Moab rauhass' on?
Sen kun virkkoi, päin sill' erää korskasti jo kannustaa, heristäen miekan terää, katsomatta taa. Toinen vimmass' ett' on vihan, siit' on huoleton, jääköön, tulkoon yhtä ihan yltyneelle on. Seisahtua ei hän aio, kohti häll' on kulku vaan; maistaa hältä miekkaa sai jo poika aromaan. Nousi parku, pauke, koki kostoon rynnistää kumppanit, mut korkein toki viel' on Stoolin pää.
Ne alkoivat himoita pajujen ja haapojen nuoria silmuja, jotka paraillaan mehukkaina puhkesivat etelämpien jokien varsilla. Katsellen akkunasta eräänä aamuna, ennenkuin karjaa vielä oli ulos laskettu, Miranda näki Ten-Tinen ilmestyvän metsästä ja pitkin, heittelevin askelin tulevan aromaan poikki.
Kun kaupankäynnissä alinomaa tulee tapaamaan näitä aromaan poikia, niin herää halu omin silmin nähdä, millaista on heidän koto-elämänsä noilla äärettömillä aavikoilla. Sellaisen tunteen valtaamana päätin minä muutamana kauniina kesäpäivänä v. 1886 lähteä erääseen kuusikymmentä virstaa Omskista sijaitsevaan kirgiisiläis-auliin.