United States or Rwanda ? Vote for the TOP Country of the Week !
Johanna, rakkaani!... Tahtoisin viedä sinut mukanani nyt heti, kotiini Hallaan! Sillä tulethan sinä sinne?... Hallaan, Johanna? Minäkö tahdon?... Tahdonhan minä, sitä juuri tahdonkin, tyttöseni! Ja sinä opit pitämään Hallaa kotinasi...? tulet sinne mukautumaan...? Kyllä varmaankin! Johanna, ... sinä minun omani ... miten armas sinä olet!
Se pahoittaa minua, pahoittaa oikein kovasti, ellet sinä minua usko. MARI. Suo anteeksi, armas Vilhoni! Kuinka voisinkaan sinua epäillä! Kehenkä luottaisin tässä maailmassa, ellen sinuun, mun oma sulhoni! Annathan minulle anteeksi? VILHO. Oi, kuinka sievä ja suloinen sinä olet, ja kuinka oivallisen, pienen eukon minä sinusta saan! Edelliset. Voi, hyvä Jumala, kuinka herttaista ja imelätä!
Helposti täällä kuulen Ne laulutkin, Mi myötä vienon tuulen Soi laaksoihin. Käy usein armas kulta Mua kohtaamaan; Tääll' lausuu lemmen tulta Hän lauluillaan. Tuon soinnun, vohlat, varmaan Te tunnetten! Ah, rintahainpa armaan Pian sulkenen. Kun päivä tunturilta Taas vilkaisee, Näen kullan; kunnahilta Hän astelee; Kädessä hällä loistaa Sulo seppelyt, Jon rannan apiloista On köyttänyt.
Seurasta on taasen poissa Heilimansa armas Missä lienee karkeloissa Siit on mieli karmas. Kodin tyttö. Armas tyttö kukkalehdon: Tokko muistat kodin, kehdon,
Hän voi tyynesti silmähtää takasinpäin siihen, jota hän arveli tunteittensa ensi hairahdukseksi eikä Maria ollut hänelle muuta, kuin mitä oli ollut, ennenkuin hän rakastui häneen: armas sukulainen eikä muuta. Mutta Maria ei voinut unhottaa. Hän huomasi heti Aadolfissa tapahtuneen muutoksen, vaan ei tiennyt, oliko hänen tyyneytensä todellinen tahi teeskennelty.
CORDELIA. Viel' aika vilpin lymyt paljastaapi, Ja piillyt rikos pilkan palkaks saapi. No, onneks vaan! RANSKA. Cordelia armas, tule! GONERIL. Sisko, mulla on sulle paljonkin puhuttavaa asiasta, joka likeltä koskee meitä kumpaakin. Luulen, että isä aikoo tänä iltana täältä lähteä. REGAN. Niin varmaankin, ja teille; sitten seuraavassa kuussa meille.
Hän tapasi ihmisiä. Kaikk' oli outoja hänelle, ei yhtään ystäviä. Kyseli paljon hän ruukista ja ruukin mylläristä, taideniekasta suuresta ja pienestä Lumikista. Kukaan hänt' ei ymmärtänyt. Yksi vanha muori virkkoi: »Noista kerrottiin, kun minä olin nuori.» Katkerasti silloin itki armas Anja rukka. Yksin jäänyt maailmahan onko orvonkukka? Itkien hän astui alas virran vieremälle.
Pitäisi toki innostua aatteistakin ... suurista, jaloista aatteista, jotka mieltä ylentäisivät ... vapauden ja totuuden aatteista etupäässä ... ja isänmaallisista!... "No rakastammehan me isänmaata..." "Niin kuin nuorten miesten pitääkin..." "Henkemme, veremme edestä maan..." "Suomi, armas synnyinmaamme..." "Eläköön Suomi, eläköön!..."
ANNA. Soisin, että oisin, Niin että sinulle ma kostaa saisin. GLOSTER. Olisi mitä luonnottomin teko Hänelle kostaa, joka sua lempii. ANNA. Olisi oikea ja viisas teko Hänelle kostaa, joka miehein tappoi. GLOSTER. Ken, armas, sulta miehen vei, sen teki Paremman miehen hankkiakseen sulle. ANNA. Parempaa miest' ei hengi päällä maan. GLOSTER. On mies, ken paremmin kuin hän sua lempii. ANNA. Ken se?
Ainoastaan yksi kerta, kun hän oli tällä tapaa maannut aivan tyvenesti tunnin aikaa ja hänen rintansa näytti tuskin kohoavan vienosta hengityksestä, minua alkoi peloittaa, että hän näin sujuisi meiltä pyhien enkelein syliin; ja minä kuiskasin hiljaa: "Eva, armas Eva!" Hänen huulensa erkanivat vähän, ja hän lausui: "Ei vielä; odota, kunnes he tulevat."