United States or Tunisia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Vähän aikaa puuhattuansa pirtissä, tuli Yrjö ulos, nyökkäsi päätänsä meille sanoen: kiitos, kunnia miehet, nyt olen valmis ottamaan vastaan vaikka tusinan sissiä; kiitos kunnia, menkäät nyt vaan kotianne, kyllä minä toimeen tulen. Eikö apumme olisi sovelias, kysyi Matti. Ei juuri. Ettekö tarvitse apuamme, kysyi isäni.
Ainoastaan sitä sanomatonta iloa, kun saa seisoa vieretysten jokaisessa taistelossa, koetuksessa, ilossa, ja tukea toinen toistansa! jos minun käy sanominen "ainoastaan" tästä! Minä luulen, että meidän apumme on oleva molemminpuolinen.
VANHA TALONPOKA. Se aivan kaunist' olikin, Ett' ilopäiväks' saavuitte; Olittehan myös parahin Apumme murhepäivinä. Mont' on täss', rusko poskillaan, Jonk' isänne on tempaissut Pois kalman suusta, saatuaan Tulisen taudin sammumaan. Sairasten luona kävitten, Jo silloin nuorna autellen Ruumiita paljon kanneltiin, Vaan taudin aina vältitten. Kovia näitte; korkeimmalta Sai aulis avun auttajalta.
Sitten kiirehdi Mustan Douglas'in luokse; hän on meidän lähin ja ainoa apumme". "Mutta", esteli Loviisa, "eikös hän juuri ole se sama julma herra, joka minulle häväistystä ja rangaistusta uhkasi?" "Semmoiset kuin minä ja sinä", vastasi Katri, "eivät koskaan pysy koko tuntia Douglas'in muistossa, ei pahassa eikä hyvässä.
Vihdoin tuli hän kuuden verisen taistelon jälkeen, joissa hän oli kadottanut kaiken kuormastonsa, meidän ainoan apumme, ja kuusi tuhatta miestä, seitsemän-toista kanuunaa ja koko joukon sotalippuja niin: hän tuli vihdoin, tosin kunnialla kaunistettuna, mutta surkeimmassa tilassa tykömme. Sen siaan kuin hänen piti auttaa asemaamme, niin pilasi hän sen.
Karttaa suo, Jumala, kamalain juonia kansan ja maan! Hänestä hoivamme, turvamme toivomme, armahin apumme ain' olkohon! Eläköön Ruhtinas, vilpitön valtias meidänkin maan; rantamme rauhassa, lakimme vahvana, uskomme vakaana varjelemaan! Virsi kotimaan puolesta. Oi kuningasten kuningas, sä maan ja taivaan valtias, myös tälle maalle silmäs luo ja armos runsaat lahjat suo!
Sitte kun hän luuli nähneensä, ettei hänen kulunutta hattuansa huomattukaan, lakkasi hän siitä kertomastakin, mutta juuri kun hän ei mitään puhunut siitä, yksi ja toinen itsekseen ajatteli: hän mahtanee olla hyvin ahtaassa tilassa, kun hän noin huonossa hatussa käy. Muutamat vastasivat hänen asiallensa kohteliaasti, toiset olivat törkeitä. "Kuinka meidän apumme tulisi kysymykseenkään!
Kuinka tervetullut tuleekaan meidän apumme olemaan, mutta voi, se on aivan riittämätön! Niin, vastasi tohtori Bresser, meitä pitäisi olla ainakin sata voidaksemme auttaa jossain määrin. Sekä koneita että kääretavaroita puuttuu, mutta jos meillä olisi niitäkin, niin on koko tienoo niin täynnä haavoitettuja, että joku vaarallinen kulkutauti voipi helposti niiden seassa puhjeta raivoamaan.
"Vai maisteri Henbane Dwining", vastasi ensimmäinen puhuja, rauhoittuneella äänellä; "paras apumme kaikessa hädässä! sitten se tippa varmaankin vaan oli voidetta".
Päin vastoin, veikkoseni; ymmärräthän, että tuo timantti oli meidän ainoa apumme: sillä saatoin minä voittaa takaisin hevosemme valjaineen päivineen ja siihen lisäksi matkarahat. Athos, sinä saat minun vapisemaan! huudahti d'Artagnan. Minä puhuin siis tuosta timantista pelitoverilleni, joka myöskin oli sen huomannut.