United States or Singapore ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kolkko oli Jaakonkin mieli, synkät hänen ajatuksensa ja mielialansa. Talvi tuli; kesä oli heiltä vienyt kaikki ruokavarat, mutta ei ollut mitään antanut, millä nyt eletään eteenpäin, miten päästään tuon kolkon, pitkän ja paljon vaativan talven yli? Nepä olivat kysymyksiä, jotka saivat Jaakon mielen kolkoksi ja apeaksi. Mari huomasi tuon Jaakon synkkämielisyyden.
"Anna Jaakon olla rauhassa, kosk'ei hän tee kenellekään pahaa", sanoi joku joukosta, ja sitä Matti tottelikin, ikäänkuin hän tuosta olisi saanut otolliset ehdot vetäytyäksensä pois niin epäonnistuneesta riidasta. Heidän leikkinsä loppui siihen, sillä siihen oli sekaunut jotain semmoista, joka teki heidän mielensä apeaksi, ja niin meni itse kukin kotiansa.
Tiesiköhän äiti miten tämä esitelmä, joka näytti täyttävän kaikki muut ihastuksella, jätti tämän nuoren sydänrukan tyhjäksi ja lohduttomaksi. Hän oli puristanut kätensä lujasti yhteen ja tuo alakuloisuuden ilme muuntihe syväksi apeaksi.
Wanhempamme ilmoittiwat yksiwakaisesti, mutta wakawasti meille, että meidän oli lähteminen kouluun, tuonne kaukaiseen kaupunkiin, missä emme enään saisi tawata ainuttakaan entisistä kisakumppaneistamme. Kowan apeaksi käwi mielemme, ajatellessamme sitä elämän muutosta, mikä oli nyt edessämme.
Sillä he kuin vähät lapset tai surusurkeat lesket kilvan vaikertain kotimatkaa vain ikävöivät. 290 Moinen on vaivakin, ett' ikävystyin mennä jo miel' ois; käy monen, vaimostaan kuukaudenkaan eross' olleen, miel' apeaksi, kun viivyttää moniteljoa laivaa kaukana talvinen myrsky ja meuruavat meren aavat, meiltäpä yhdeksäs jo on mennyt vyöryvä vuosi tääll' yhä viipyissämme.
Tuon lauseen kuultuani, katosiwat professori ja loistawa tulewaisuus näkö= ja ajatuspiiristäni, niinkuin kaste maahan, eikä niitä ole sittemmin näkynyt, ei kuulunut; apeaksi, synkäksi jäi nyt miehen mieli. Ei yksikään woi käsittää sitä murhetta ja tuskaa, jota minä sydämessäni nyt kannoin.
Minun täytyi, pelottaakseni niitä kimppuuni ryntäämästä. virittää itselleni tulisoihtu, jota heiluttelin ilmassa ikävää taivalta kulkiessani. Oi, jospa olisi ollut edes toveri, jonka kanssa olisi saanut ajatuksiaan vaihtaa, niin olisihan se ollut kumminkin hupaisempaa; sillä tätä loppumatonta erämaata kulkiessa alkoi jo mieli käydä apeaksi.
Mielemme käy apeaksi ajatellessamme Kalevalan sankareita, muistellessamme, että Ilmarinen alkuaan oli Sammon takonut, ja me kysymme murheellisina: eikö tuo näennäinen voitto itse asiassa ollut suuri tappio? Tässä kohden Kalevala avattuna mystillispsykologisella avaimella kuitenkin taas todistaa, mikä syvällinen elämänkokemus ja viisaus sen runoihin on kätketty.
Mutta kun hän ymmärsi tämänkin mahdottomaksi, meni hänen mielensä apeaksi eikä hän välittänyt enää koko suunnitelmasta, vaan jatkoi hymyilemistänsä ainoastaan isännän mieliksi. Huomattuaan ettei pehtori ymmärtänyt häntä, antoi Nehljudof hänen mennä ja istui itse veistellyn ja lakilla tahratun pöydän ääreen panemaan paperille suunnitelmaansa.
Voi, herra West, te ette tiedä, ette voi aavistaa, kuinka apeaksi mieleni käy, kun näen teidät noin surullisena! En voi sietää sitä. Mitä minun tulee sanoa teille, miten voin saada teidät vakuutetuksi siitä, että tunteemme teitä kohtaan ovat aivan toisenlaiset, kuin te luulottelette?»