United States or Armenia ? Vote for the TOP Country of the Week !


"Se on varma asia, joka on tapahtuva tulevana Mikonpäivänä," sanoi Anttilan isäntä tyytyväisesti hymyillen, sillä nyt hän tiesi varmaan voivansa narrata räätäliä. Tikka arveli tahtovansa todistajia lupaukseen. "Vaikka kaksikymmentä, jos tahdot," sanoi Anttilan isäntä. Tupa on täynnä ihmisiä, jotka tulevat kirkosta. Ja nauraen kertoi hän koko kirkkoväelle, mitä hän oli Tikalle luvannut.

Tikka otti lennätinsanoman taskustansa ja luki: "Matami Andersson kiittää ja lähettää terveisiä. Hän on saanut lohenruodan kurkkuunsa ja tulee lääkärin luota, mutta nyt hän voi hyvin ja on kutsunut Rörstrandin matamin luoksensa kahvia juomaan." "Mitä tämä merkitsee?" huusi Anttilan isäntä, harmista punaisena, samassa kuin Niku huomaamatta viritti viuluansa niin että kvintti katkesi.

"Etkö häpeä tehdä minusta pilaa?" "Tässä on todistukseni," vastasi Tikka, ojentaen paperinsa Anttilan isännälle. Kaikki tunkeusivat tämän ympärille, saadakseen tietoa tuosta merkillisestä asiakirjasta. Harjun Martin täytyi kysyä muilta, mitä siinä oli, sillä hän ei osannut lukea kirjoitusta.

Se vaan oli kiero kohta asiassa, että Anttilan lautamies piti itseään kaikin puolin sopivana kirkkoveneen perämieheksi, ja Oinolan ukko oli mielestään siihen vielä paremmin oikeutettu. Sentähden ei Anttilan isäntä käynyt koskaan kirkossa eikä kumpikaan toistensa luona. Jo pitkän aikaa oli muuan pieni kotihuoli vaatinut Oinolan Aatamia käymään Anttilassa.

Ei sopinut Anttilan Jannekaan sinulle ... eikä liioin tänne Sillankorvaankaan isännäksi. Ei sopinut isäntä-vainaa tänne ... liian oli pehmeä ja hyväluontoinen: ei pahaa sanaa kenellekään sanonut. Lallu oli, kuin olikin!... ja joka on lallu, sitä kiitetään aina hyväluontoiseksi... Pikkuoloissa kun on syntynyt ja kasvanut, on luontokin sen mukaan. Ei ole sellaisesta suuren talon eläjäksi!

Johanna on nyt rippikoulussa saanut paljon uusia tuttavia ... ja Anttilan tyttären kanssa he ovat oikein hyviä ystäviä... Mutta ... juoksihan Johanna aina isäntä-vainaankin mukana Anttilassa. Juoskoon lapsena minkä juoksi! Nyt se ei enää käy laatuun! Ei sovi hänen enää juoksennella pitkin kyliä kenen kanssa tahansa.

Puhuttiin siinä pöydässä Anttilan emännän kuolemastakin ja kuinka isäntä suree itsensä hassuksi, suree niin hirveästi, ett'ei taida ikänä naimaan mennä, vaikka moni tyttö kyllä "hypän kengässä" menisi hänelle, sillä mikäs rikkaalle, ja semmoiseen taloon, mennessä oli. Niin, honotti Aapelin Malakias, vuositulos miehelle muijan kuolema on.

Kirkontorni katsoi nyt mitä lempeimmillä silmillä heinäsuovaan ja ojensi käsivartensa, pitkät kuin tangot, kaapsahtaaksensa Tikan kaulaan, kun tämä astui askeleen taaksepäin, sanoen: "Kiitoksia vaan, Anttilan isäntä, siitä, että nyt tahdotte antaa Nillan vaimokseni. Mutta nyt on asian laita niin, että en tahdo häntä. Olen jo kylliksi kauan juossut kuin narri hänen ja teidän tähtenne.

Takaisin tullessa käytti hän tilaisuutta kokeaksensa koukkujaan ja sai niin paljon lohia, turskia, kampeloita, haukia, simppuja ja ahvenia, että Porissa pidettiin suuret kalamarkkinat ja Tikka sai siimansa maksetuksi. Nyt Tikka meni Anttilan isännän luo ja sanoi hänelle: "hyvää päivää, appivaari! nyt olen ommellut yhteen Suomen ja Ruotsin; antakaa nyt Nilla vaimokseni!"

Mutta sillä välin ehätti Anttilan piika Maikki sanomaan Oinolan ukolle salaa, niin ettei Olli kuullut: »Kyllä se toki on teidän omasta karsinasta tuo vasikka. Ei se Anttilasta ole! Milläpä rahoilla se teidänkään Sanna sunnuntai-aamupuolet kahvikestiä pitäisi, Teidän kirkolla ollessa? Arkinakin saunassa iltakaudet kahvia keittää toisten akkain kanssaUkko jo imeksi visakoppaista piippuaan.