United States or Portugal ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ja pökkerehti sinne ja tänne kuni kukkopoika pimeässä. Mutta Antti vaan lauvisti takalihoille kuni vierasta sikaa ja kiljui: Mene pois työstä. Nyt on viimeinen käsky. Tässä on viimeinen käsky.» »Hyvä kai tuonlaisessa asiassa on olla vieraanamiehenä, kun noin selvästi näkee asian», lisäsi vielä joukosta Tannilan Aapeli ja nytkäytti ruumistaan vakaumuksen merkiksi.
»Samaa minäkin sanoa», lisäsi Lanton Niilo. »Oli Antti kerran tavannut Juken kantamassa hyvää rakennuksen puuta kotiinsa, niin oli käännyttänyt tuomaan takaisin ja antanut Jukelle vähän kiireen voidetta. Niin syystähän oli sepälle palkka.» Mikko Lihvosen kasvot tulistuivat ja rupesi oikein sydammen pohjasta selittämään: »Hyvät ihmiset. Tuommoisia ne ovat ihmiset, eivät ymmärrä asioita.
Se huvitti minua, sanoi hän sitten yksinkertaisesti. Eikö teidän praktiikassanne ole koskaan tapahtunut, että olette ottanut naisen joksikin yöhetkeksi mitään niinsanottuja syvempiä tunteita häntä kohtaan tuntematta? Antti päästi hänen kätensä siinä silmänräpäyksessä. Nyt hän oli todellakin sydämeen saakka loukkaantunut.
Tällaiseksi aavekuvaksi oli alenemassa Antti, mutta Hanna ja lapset pysyivät ystävällisinä ja ottivat Antin huoliin osaa, minkä taisivat, joten kuitenkin koti pysyi eheänä ja mieluisena loppuun asti ja lyhensi paljon niitä pitkiä viikkoja kulkiessa sinne, jolloin oikeus tutkii asian. Antti oikeuden edessä. Käräjäpäivä jona Antin ja Juken asia oli määrätty tutkittavaksi oli vihdoinkin tullut.
Sillä tämä maallinen tavara ei oikeastaan ole ihmisen omaa, vaan herran antama laina, jota ihmisen tulee käyttää, niinkuin hänen haltuunsa uskottua leiviskää. Tässä saarnassa oli eräitä lauseita, joiden kohdalla Antti Hentunen vähä alkoi höröstellä. Mutta kun rovasti jatkoi puhettaan ja meni muihin asioihin, rauhottui hän, huomatessaan, ettei ollut puhe hänestä.
Minulla on tulevia, isävainaan tulevia ihmisiltä, niin minä saatan siellä nyt, kun ne ovat siellä...» Antti ei kuunnellut pitemmältä Juken sommittelua, vaan jäykästi lisäsi: »Minä menen.» Sen sanottuaan meni. Jukke ei uskaltanut tehdä vastarintaa Antille, pelkäsi, että jos hän Antin suututtaa, niin Antti ei antaisi rahaa eikä hän pääsisi sitten Taipaleen Jörkin kanssa hevoskauppaan.
"Enemmän tulee kuulla Jumalaa kuin ihmisiä", kuului silloin kolkko lähettilään ääni. Wiuhaus kuului ja paperikäärö lensi hulmuawaan liekkiin. Lähettiläs oli woittanut ja se liekki, missä äsken oli walmistettu ruokaa hänelle, nieleskeli ahnaasti sortuneen nuorukaisen moniwuotista hengen työtä. "Woi, woi minkä minä nyt tein ... se ei ollut oikein!" huudahti Antti ja horjuen meni hän wuoteellensa.
Mutta siihen mennessä toivoisin jo johtajan oman edun kannalta, ett'ette liikaa tätä suunnitelmaanne julki kuuluttaisi. Antti ei tietysti totellut neuvoa, sillä hän oli aivan varma tuumansa onnistumisesta. Myöskin useimmat hänen oman johtokuntansa jäsenistä olivat siitä suorastaan haltioissaan.
Mutta mitähän Mikko askaroitsee tuolla vuoteensa ääressä? Hän on vetänyt ulos lippaansa ja siellä hän kaivaa ja kopeloi. "Käypäs tänne, Antti", virkkoi hän viimein. Sitten näkyi hän antavan jotakin lapsen käteen ja kuiskaisevan hänelle.
He olivat puhuneet telefoonin hävityksestänsä ja nyt murisi Antti Juhana: Mutta tottapahan nyt on poikki... Niin jotta ei siinä enää lennä! Syntyi äänettömyys. Sen lopetti Urho Ernesti, selittäen: Sillä hienolla puulla ei vielä katkennut pakana, vaan kun se iso honka hakattiin ja se kaatua rusahti, niin katkesikin siinä lanka.