United States or French Polynesia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Muista hänen aikalaisistaan mainittakoot vielä Pentti Lyytinen, Pietari Makkonen, Olli Kymäläinen ja Antti Puhakka, kaikki, samoin kuin Paavo Korhonen, savolaisella alueella syntyneitä. Heidänkään kirjallista merkitystään ei ole vähäksi arvattava. Hekin valmistavat tietä suomalaiselle kansalliskirjallisuudelle. Kansallinen tiede.
"Niin oikein, vaari", sanoi Kyösti osoittaen sormellansa sinne päin kuin Antti oli sanonut, "tuolla he ovat". Niilo-ukko katseli hetken tarkasti läheneviä kasakoita, joiden takana pitkiä riviä jalkaväkeä näkyi. Tavan takaa hän molemmin käsin hieroi silmiänsä ikäänkuin teroittaakseen näkökykyänsä. Vihdoin sanoi hän: "Antilla on tarkat silmät; hän on oikeassa.
Nyt meidän pitää hankkia tuohta ja tehdä kontit, eihän meillä ole mitään, missä kantaisimme tavaroitamme. Tule nyt!" Ihailemansa pyssy vielä käsissään Pekka seurasi päättäväistä toveriansa, ja pian he olivat kiskomassa tuohta. Päivä kului tässä puuhassa, ja kun he aamulla ryhtyivät konttien tekoon, virkkoi Antti: "Tuohia ei ole tarpeeksi, minä teen konttia sillä välin kuin sinä kiskot lisää.
"Kyllä tämä kesäinen aika on sentään vähän niinkuin lystiä aikaa. Kaikki on näetsä niin kaunista ja ilmakin niin lämmintä... Tässä sitä näin istuskelee ja ryyppää kahvia ... niin, meidän mamma se on niin hyväntahtoinen ihminen. Mamma, viepäs kahvia verstaasen Antessonnille ja anna Antti pojalle kanssa.
ANNA-MAIJA. Sinun parastasi minä vain valvon, sinun parastasi Liina! Kiitoksia! Kyllä jo riittää täksi kertaa. ANTTI. (Oven luona). (Itsekseen). Ah, siis taas näen hänet elämäni ilon, onneni. Miten hän on kaunistunut! (
Aamu kului lähtöpuuhissa, aurinko paistoi jo kuumasti, eikä koskelta kuulunut muuta kuin hiljaista, valittavaa pauhua ikäänkuin tukehtumaisillaan olevan rinnasta. Antti oli vielä ennen lähtöään kiivennyt aitan ullakolle. Siellä säilytettiin viikatteiden siipiä, jotka jänkkäniittyä niittäessä kiinnitettiin varsiin.
Kelpaa meidän, miekkoisten! Ei pakkoa työhön eikä mihinkään. Syödä vaan ja maata kellotella pitkin päivää, jos niin tahtoo. ANTTI. Ja kuinka se rohkaisee mielen, tuo raha. Ei uskoisi. Mutta vallan minä olen toinen ihminen siitä saakka, kuin nuo sain povelleni. Tunteepa melkein, että nyt sitä on maailman herra. MIKKO. Eikös ole sitten?
Sitten hän avasi oven, josta pääsi asuinhuoneesta pajaan. "Pojat hoi!" huusi hän. "Antti, Cutberth, Dingwell ja Ringan!
"Olemme kyllä", sanoi Antti, joka jo oli ulkopuolella, "unohdamme odottaa soveliaampaa ilmaa. Ei nyt maksa vaivaa lähteä liikkeelle: kuule, Pekka, saamme sadetta. Tulepas ulos, niin näet. Sumua jo nousee tuolla tuntureilla, ja tuolta kohoaa iso pilvi. Tuntuu suojaavan, ja koetapas: tuoltapäin tulee lämmin tuulen henki. Rakki, mene vain takaisin sisään! Kas niin, tuossa jo tipahti sadepisara!
Mutta Antti ei vastannut. Anna Liisa arveli silloin: »Nukkuikohan se nyt jo siihen?» Miina vahvisti asian niin olevan. Anna Liisan tuli sääli miestänsä ja hän puolusteli: »Aamusella nousikin aikaiseen ahosta puimaan, niin jotta ei tuo ole kumma, jos nukuttaakin!» »Ruisahostako se Ihalainen pui?» uteli Miina. »Ruis-... Niitä Luosovaaran Matikaisen osarukiitahan se pui...» »Vai niitä se pui...»