United States or Tanzania ? Vote for the TOP Country of the Week !
Me olemme kyllä pyytäneet etteivät lähettäisi, mutta he vaan lähettävät, sanoi tirehtöri vihaisesti vilkkuen äijään. Taidat vaan sinäkin kuulua antikristuksen sotajoukkoon? kysyi äijä Nehljudofilta. En, minä olen vaan käymässä, sanoi Nehljudof. Olet kai tullut näkemään kuinka antikristus ihmisiä kiusaa? Tässä ollaan, katso.
Jumaliste, olen minä jotakin nähnyt, olen nähnyt Antikristuksen ja Rooman, sen Baabelin porton, hallitsevan maailmaa kaikilla pimeyden töillä, olen nähnyt teidän, munkkien ja jesuiittain, myrkyttävän pelästyneitä omiatuntoja pirullisilla opeillanne murhien ja ilkitöiden luvallisuudesta, kunhan ne vain tehdään kirkkonne kunniaksi; en ole kuitenkaan nähnyt enkä voinut kuvitellakaan tekoa niin mustaa kuin tämä, ivaa niin ilkeää kaikkea sitä vastaan, mikä on kalleinta maassa ja taivaassa.
Muutamat villityksen levittäjistä olivat hyvin innostuneitakin. Niin esimerkiksi koetti muuan akka tehdä uutta raamattuakin, mutta hyväpä, ettei vaan toimittanut sitä painoon. Minäkin sain sen lukea ja luettuani sanoin akalle: Se on Antikristuksen romaani ja ansaitsee roviolla polttaa. Tästä sanastani lasketettiin vastaani mitä hurjimpia tuomioita.
Tosin maailmanloppu heidän mielestään aina oli likellä, mutta he alkoivat taasen uskoa, ettei hirveä tuomio ehkä aivan vielä tule ja että he ehkä vielä saavat nähdä Neron herrauden ja se oli heidän silmissään samaa kuin Antikristuksen herraus loppuvan, sekä Jumalan koston saavuttavan hänet hänen rikostensa takia.
Tuli äitinsä luo, joka ilmotti hänelle salaisuuden, että piru oli hänen isänsä. Katui sitte syntejään. Lähti kristittyjen aatelisherrojen joukoissa sotaretkelle pakanoita vastaan Kristuksen valtakunnan puolesta, urhoollisesti taistellen. Kuoli kunnioitettuna ja tietysti autuaana! Näin meni pirun edelläkerrottu yritys myttyyn. Nyt koetti hän Antikristuksen avulla panna aikeensa täytäntöön.
Ihmeen kautta pelasti Jumala sinut hänen käsistään, mutta sinä avaat sydämesi saastaiselle himolle ja lakastut pimeyden poikaan. Kuka tämä Vinitius on? Antikristuksen ystävä ja palvelija, hänen rikos- ja mellastustoverinsa. Minne hän sinut veisi, jollei samaan turmioon ja Sodomaan, jossa hän itse elää ja jonka Jumala vihansa tulella hävittää?
Rheinin ja Tonavan rannoille ilmaantui vääriä prophetoita, jotka Antikristuksen edelläkävijäin tavoin saarnasivat että viimeiset ajat olivat käsissä.
Hermomme ja aivomme rasittuvat liiaksi ja jonkun aikaa näyttää meistä kaikki synkän synkältä ja kotikin kulkevan perikatoansa kohti. Palvelijat eivät ole milloinkaan olleet niin huolimattomat, lapset niin meluisat, koti ei kuuna kullan valkeana niin kauheassa epäjärjestyksessä, valtion hallitus niin huono, ja kirkko joutumassa Antikristuksen valtaan.
Jumala tietää ketä pitää rangaista ja ketä armahtaa, emmekä me, sanoi äijä. Ole oma esimiehesi, niin ei sinulla ole esimiehiä ollenkaan. Menehän nyt, lisäsi hän vihaisen näköisenä ja kiiltävin silmin katsoen kopissa viipyvään Nehljudofiin. Vai etkö ole vielä kylliksesi nähnyt, kuinka antikristuksen palveliat täille ihmislihaa syöttävät? Alahan vaan mennä.
Minä vihasin siihen aikaan paavia koko sydämestäni niinkuin te nyt vihaatte Lutheria, ja minä rukoilin Jumalaa, että hän antaisi sen päivän koittaa, jolloin minä voisin kukistaa Antikristuksen ja kääntää kaikki hänen tunnustajansa totiseen valoon. Ei ole sen jälkeen vakaumukseni muuttunut, mutta minä olen oppinut, että tiet ovat monet, vaikka henki onkin vain yksi.