United States or Trinidad and Tobago ? Vote for the TOP Country of the Week !
Minä olen vimmatuilta kohtauksilta kiusattu mies! Suokaat anteiksi, jos olin nenäkäs! Minä rukoilen! SAKERI. Sinä et ensinkään tahdo sekautua tähän asiaan? KROUVARI. En äyriäkään pyydä! SAKERI. Kuule, Iivari, mitä hän ilmoittaa! KROUVARI. En äyriäkään pyydä! IIVARI. Se on häneltä viisaimmin tehty. SAKERI.. Nyt on meitä vaan kaksi osamiestä! IIVARI. Kaksi! Kutka ovat he?
Oletko viimein kotona? NIILO. Suokaat anteiksi, isäni, anteiksi, herrat. Viivyinpä kauvemmin kuin tahdoin. MARKUS. Mutta hikootpa, poikani. NIILO. Sahastanne ratsastin yli kivisen mäen. Ja nyt, herrat, juon minä pohjaan ja toivon teille hyvää yötä. PAULI. Hyvää yötä, herra parooni! TYKO. Maatkaat makeasti!
KRISTO. Ilon ja surun huuto! TOPIAS. Niin, seppä! »Iloitkaat ja riemuitkaat! nyt on meillä joulu!» Ollaan ystävät taas, seppä! Nyt annan anteiksi kaikille, itse saatanallekin, joka meitä kiusaa ja heijailee pitkin myötä-virtaa alespäin. Tässä on tassuni, seppä! KRISTO. Tässä minun! TOPIAS. Ystävät olemme aina! KRISTO. Niinkauvan kuin kestää vaan! TOPIAS. Niin, seppä! TOPIAS. Eskon häät!
ELMA. Minua vaivaatte, herra. TYKO. Minä anteiksi pyydän. ELMA. Mutta kysymyksellenne vastaan taasen: heikko, huikenteleva on kurja nainen. TYKO. Sepä hänet helläksi tekee. ELMA. Ja se hänet langettaa, hylätyksi tekee. Löytyypä kuitenkin naisia, sen tiedän, joita ei Tartaruksen pimeys eikä herraus taivaan horjumaan saattaa vois. Mutta miksi haastelen vakuudesta enään minä?
CANZIO. Hellitä, ukko! RACHEL. Canzio! CLAUDIO. Päästäkäät hän, ja minä vannon, ettei pysty hänen miekkansa tänne. Rachel, ole rippumatta hänen käsivarressansa. CANZIO. Pois, portto! RACHEL. Portto? Sanoitko niin? CANZIO. Niin luulen. RACHEL. Suokoon Jumala syntisi anteiksi kerran! Mitä sanoit? CANZIO. En muista. Onko kaikki nurinniskoin, sekamelskassa!
Mitä täytyy mun nähdä! Voi Tykoa ja sinua, petollinen sisar! NIILO. Tällä suudelmalla, fröökinäni, vahvistan ijankaikkiseksi lempeni teitä kohtaan. ELMA. Mutta nouskaat ylös, herrani; isäni tulee. Minua myös kumma kainous rasittaa. NIILO. Isä, suokaat meille siunauksenne. TYKO. Anteiksi, herra parooni, että ennätin tiellenne.
Mikä pakoitti sun siihen?» »Omantuntoni vaivat kauheat. Oi, viattomasti kärsinyt mies! taidatko vielä anteiksi antaa?» »Kaikki, ja sydämmeni pohjasta. Olis mulla enemmin sulle annettavaa, niin antaisin. Toki, jääpä multa tänne jäljelle muutama leipä, vaimoni kädestä tullut sinä lempeä iltatähti! jää, multa muutama leipä jää; ne olkoot sun perintös.» »Ne tarvitset itse eväänä tielläs.»
Ja koska vihdoinviimein illastuu, niin pistää mar muistooni muutamia pieniä heikkouden syntejä, mutta minä kadun niitä ja pyydän niitä anteiksi. Ja aina kuinka parhaaksi näen ja sappeni myöden antaa, niin kutsun luokseni jonkun pappismiehenkin kerran tai kaksi, ja mahtaahan sitten kaikki olla hyvin. Ukon viimeistä lausetta en muistelekkan; vaan päin toisin sillon, toivon minä.
Vielä pienen pilkun näen keskellä pilvien pimeyttä; mutta se vähenee vimmatulla vauhdilla. Nyt on se pieni kuin neulan pistos, ja nyt, nyt se peittyy. Niin juuri! MARKUS. Mauno, suuri osa elämämme matkaa on kulunut vihassa ja vainossa keskenämme. MAUNO. Sen antakoon meille anteiksi taivaan Herra! MARKUS. Oi hirmuinen pimeys sieluissamme! Mauno, nyt pyydän sun kättäs. MAUNO. Mun naapurini!
Kiitä selkääs, se on kilpes, joka sun pelastaa nyt; opettaisinpa sun muutoin mulle näyttelemään pitkää nenää. Kiusahenkeni meni kuitenkin ohitse tällä. MARKUS. Jaa, kiitä selkääs. Mutta mitä sanon sinulle, joka maksoit minulle niin koreasti? Pelkäänpä toki sun nyt haastelleen hyvää Belsebubin kanssa. MAUNO. Siis Belsebubi sinä? MARKUS. Suo anteiksi, mutta me emme juuri haastele hyvää keskenämme.